kerran raivasit pellon
keräsit kivet muuriksi ympärille
ja seisot ajanterällä miekanviillon
kapealla rajalinjalla selkäsi takana
huohottavat haamut
edessä myrskyn jyrinä eikä kivimuuri
suojaa mitään ei muuta turvaa
kuin miekanterän rajarauha
15.1.2014
Ajanterä
Kirjoittanut runopasanen
Tämä artikkeli on lähetetty keskiviikkona 15. tammikuuta 2014 kello 19:35 and posted in runot. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed.
2 responses to “Ajanterä”
Vastaa Peruuta vastaus
Sivut
-
Arkistot
- toukokuu 2023
- huhtikuu 2023
- maaliskuu 2023
- helmikuu 2023
- tammikuu 2023
- joulukuu 2022
- marraskuu 2022
- lokakuu 2022
- syyskuu 2022
- elokuu 2022
- heinäkuu 2022
- kesäkuu 2022
- toukokuu 2022
- huhtikuu 2022
- maaliskuu 2022
- helmikuu 2022
- tammikuu 2022
- joulukuu 2021
- marraskuu 2021
- lokakuu 2021
- syyskuu 2021
- elokuu 2021
- heinäkuu 2021
- kesäkuu 2021
- toukokuu 2021
- huhtikuu 2021
- maaliskuu 2021
- helmikuu 2021
- tammikuu 2021
- joulukuu 2020
- marraskuu 2020
- lokakuu 2020
- syyskuu 2020
- elokuu 2020
- heinäkuu 2020
- kesäkuu 2020
- toukokuu 2020
- huhtikuu 2020
- maaliskuu 2020
- helmikuu 2020
- tammikuu 2020
- joulukuu 2019
- marraskuu 2019
- lokakuu 2019
- syyskuu 2019
- elokuu 2019
- heinäkuu 2019
- kesäkuu 2019
- toukokuu 2019
- huhtikuu 2019
- maaliskuu 2019
- helmikuu 2019
- tammikuu 2019
- joulukuu 2018
- marraskuu 2018
- lokakuu 2018
- syyskuu 2018
- elokuu 2018
- heinäkuu 2018
- kesäkuu 2018
- toukokuu 2018
- huhtikuu 2018
- maaliskuu 2018
- helmikuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- marraskuu 2017
- lokakuu 2017
- syyskuu 2017
- elokuu 2017
- heinäkuu 2017
- kesäkuu 2017
- toukokuu 2017
- huhtikuu 2017
- maaliskuu 2017
- helmikuu 2017
- tammikuu 2017
- joulukuu 2016
- marraskuu 2016
- lokakuu 2016
- syyskuu 2016
- elokuu 2016
- heinäkuu 2016
- kesäkuu 2016
- toukokuu 2016
- huhtikuu 2016
- maaliskuu 2016
- helmikuu 2016
- tammikuu 2016
- joulukuu 2015
- marraskuu 2015
- lokakuu 2015
- syyskuu 2015
- elokuu 2015
- heinäkuu 2015
- kesäkuu 2015
- toukokuu 2015
- huhtikuu 2015
- maaliskuu 2015
- helmikuu 2015
- tammikuu 2015
- joulukuu 2014
- marraskuu 2014
- lokakuu 2014
- syyskuu 2014
- elokuu 2014
- heinäkuu 2014
- kesäkuu 2014
- toukokuu 2014
- huhtikuu 2014
- maaliskuu 2014
- helmikuu 2014
- tammikuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- lokakuu 2013
- syyskuu 2013
- elokuu 2013
- heinäkuu 2013
- kesäkuu 2013
- toukokuu 2013
- huhtikuu 2013
- maaliskuu 2013
- helmikuu 2013
- tammikuu 2013
- joulukuu 2012
- marraskuu 2012
- lokakuu 2012
- syyskuu 2012
- elokuu 2012
- heinäkuu 2012
- kesäkuu 2012
- toukokuu 2012
- huhtikuu 2012
- maaliskuu 2012
- helmikuu 2012
- tammikuu 2012
- joulukuu 2011
- marraskuu 2011
- lokakuu 2011
- syyskuu 2011
- elokuu 2011
- kesäkuu 2011
- toukokuu 2011
- huhtikuu 2011
- maaliskuu 2011
- helmikuu 2011
- tammikuu 2011
- joulukuu 2010
Kategoriat
- haiku & tanka (27)
- kaikki muut sanat (7)
- lyhyet (proosa) (11)
- matkakertomuksia (5)
- pakinaperjantai (9)
- runoneva (7)
- runot (1 229)
- runotorstai (239)
- sirpaleita (16)
- talvisota (1)
sanapasanen 
26 tammikuun, 2014 at 05:27
Tämä on yhteydessä siihen uudempaan runoon jossa on ajanjakaja. Tässä siis ajanterä. Kivet jotka pellossa este ja ympärille koottuina suojamuuri (joka ei suojaakaan) ovat mainio metafora. Tässä paljon mikä tuntuu omalta. Mutta miekanterän turvallisuus (toisessa runossa ajanjakajan onnellisuus) vaatii miettimistä. Merkitseekö se tässä-ja-nyt olemista (kuten zen) vai onko sillä onnen ja turvan positiona jokin muu merkitys? Kurtzin etana kulki partaveitsen terää pitkin eikä se vaikuttanut lainkaan turvalliselta olotilalta.
TykkääTykkää
26 tammikuun, 2014 at 10:22
En pyri tuolla ilmaisulla yhteen tiettyyn tulkintaan, mutta tuo minkä esität (tässä ja nyt) on hyvä. Toisena tulkintana tuli mieleen: kivimuurien (esim. oma elämäntyö) osoittauduttua huonoksi turvaksi on tultava esiin ja se voi tarkoittaa taistelua, jossa tarvitaan miekkaa ennenkuin rauha saavutetaan. Kiitos kommentista.
TykkääTykkää