aamupalaksi hammaspaikkoja paukuttavia
luutuneiden asenteiden pähkinöitä
lounaaksi hammaskiillettä syövyttäviä
vihan hedelmiä välipalaksi
räjäytellään pelon hajupommeja
tukeva päivällinen lopuista synneistä
yömyssynä itsesäälin katkeraa pontikkaa
aamupalaksi hammaspaikkoja paukuttavia
luutuneiden asenteiden pähkinöitä
lounaaksi hammaskiillettä syövyttäviä
vihan hedelmiä välipalaksi
räjäytellään pelon hajupommeja
tukeva päivällinen lopuista synneistä
yömyssynä itsesäälin katkeraa pontikkaa
12 helmikuun, 2014 at 00:42
Kova päivä. Toivottavasti yö tulee hellemmäksi. Kyllä monta kertaa tunnen samaa mielialaa päiväni kuluessa. Voiko sitä paremmin enää sanoin kuvailla! Hienosti havaittu!
TykkääTykkää
12 helmikuun, 2014 at 11:57
Ehkä tämä on ”manalan” vakiomenu; toivottavasti kenenkään ei tarvitse olla sen varassa 🙂
TykkääTykkää
12 helmikuun, 2014 at 15:02
Ehkä aamulla voisi tarkemmin miettiä, millä jalalla ylös nousee – sellainen ajatus heräsi. Aika monesti sitä jotenkin vain kiertyy päivässään negatiiviseen suuntaan. Upeasti olet runon jälleen asetellut. Pidin myös tuosta visuaalisuudesta.
TykkääTykkää
12 helmikuun, 2014 at 15:27
Hämmästyin itsekin kuinka paljon visuaalisuus vaikutti siihen miltä runo ”vaikutti”, oli kokeilunarvoista. Joo, aamun asenne on syytä olla kohillaan.
TykkääTykkää