istuimme etnokahvilassa
sen pienessä nurkkapöydässä
ja purimme
eksoottista leipää sydämet sykkyrällä
puhetta ja korvaa janoisin huulin
joimme jakamisen nektaria:
mitä kommelluksia polkujemme
hiekattomilla iljanteilla!
eikä naurulle & vihlaisuille
löytynyt säädyllistä aikarajaa
kun riivatut hahmot menneisyydestä
vetivät veitsenteräviä kynsiään esiin ja piiloon
tärisivät kauhuissaan pölyt turkeistaan
ja liukenivat nurkan hämärään
asiakkaat viereisissä pöydissä tulivat ja menivät
purtavamme oli loppunut aikoja sitten
kahvilanpitäjä hymyili aasialaista hymyään
sanapasanen 
Vastaa