Kahleet

 

 

kahleet eivät kasva maassa

            ne on taottava

niillä on hetkensä        ja saumansa

            johon ruoste pesii

vielä kun kiiltävät          uutukaisuuttaan

            kallio nauraa kun se itkee

sen aarteista tehdyt

                                 vangitsevat äitinsä

arpisilta kasvoilta           suolaiset itkut päätyvät

            raudan saumoihin

kahleiden on rappio        taattu on

            rappiovallan rappio

 

Päivä koittaa        kallio katsoo ajan

            pullistaa kivilihaksensa

ketjunpalat sinkoilevat kuin kuolleet lehdet tuulessa

            asettajiensa niskaan

                        ruostepöly leijailee

sinä päivänä maistuu

            asettajien suussa

                        kuivuneelta vereltä

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/03/317-haaste.html

Mainokset

11 responses to “Kahleet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: