olen se mies viisisataa vuotta sitten
joka otti keväällä kirveen
kaatoi kasken rieskamaaksi
poltti ja vierti ohralle ja nauriille
niillä eväillä aloitin huhtakasken
poltin kahden vuoden päästä
kylvin korpirukiin
jonka halla vei
olen se mies sata vuotta myöhemmin
kirkonmäellä häpeäpaalussa
joka juhlapyhien avajaisiksi
poltettiin iltanuotiolla noitana
Valkoisen Meren rannalla olin hakannut
kallioon kuvia belugeista jotka ahdistivat kalaparven
verkkoihini nälkäkuolemasta säästyin roviolta en
olen mies kolmen vuosisadan takaa
joka repesi keskeltä kahtia
kasakoiden hevosten välissä
ja käveli sata vuotta myöhemmin
pölyistä tietä kenkärajoissa
pussi selässä kerjuulla
myöhemmin tulin ammutuksi
hiekkamontussa tuomittuna
osallisuudesta kapinaan
olen vuosisatojen tarina
kadonneiltä teiltä nousseesta
kenkien pölystä joka kulkeutui
kaukaisen meren pohjaan
olen hien pölyn ja veren
sinnitteleviä yhdisteitä
kenkänahkoissa paahtunut
nahanriekale arkeologille
kadonneiden teiden nimettömiin hävinnyt kulkija
jonka materiaalinen sinnikkyys kulkee muurahaisina
mäntyisten rinteiden polkuja
sanapasanen 
8 maaliskuun, 2014 at 15:51
Todella upea!
TykkääTykkää
8 maaliskuun, 2014 at 17:15
Kiitos, tosin tuli mieleen oliko tämä sopiva tälle päivälle…mutta eivätköhän kaikki päivät ole niin naisten kuin miesten, siis ihmisten.
TykkääTykkää
9 maaliskuun, 2014 at 15:03
Hieno! Historian havinaa…
TykkääTykkää
11 maaliskuun, 2014 at 10:57
Historilla on havinansa…kiitos kommentista.
TykkääTykkää