ympäristö minutta
ympäristö minuutta
minun ympäristöni minä minä
minä ympäristönä
ympäristö minulta
minä ympäristöksi
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/03/318-haaste.html
15.3.2014
Tutkielma ympäristöstäni
Kirjoittanut runopasanen
Tämä artikkeli on lähetetty lauantaina 15. maaliskuuta 2014 kello 09:10 and posted in runot. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed.
3 responses to “Tutkielma ympäristöstäni”
Vastaa Peruuta vastaus
Sivut
-
Arkistot
- maaliskuu 2023
- helmikuu 2023
- tammikuu 2023
- joulukuu 2022
- marraskuu 2022
- lokakuu 2022
- syyskuu 2022
- elokuu 2022
- heinäkuu 2022
- kesäkuu 2022
- toukokuu 2022
- huhtikuu 2022
- maaliskuu 2022
- helmikuu 2022
- tammikuu 2022
- joulukuu 2021
- marraskuu 2021
- lokakuu 2021
- syyskuu 2021
- elokuu 2021
- heinäkuu 2021
- kesäkuu 2021
- toukokuu 2021
- huhtikuu 2021
- maaliskuu 2021
- helmikuu 2021
- tammikuu 2021
- joulukuu 2020
- marraskuu 2020
- lokakuu 2020
- syyskuu 2020
- elokuu 2020
- heinäkuu 2020
- kesäkuu 2020
- toukokuu 2020
- huhtikuu 2020
- maaliskuu 2020
- helmikuu 2020
- tammikuu 2020
- joulukuu 2019
- marraskuu 2019
- lokakuu 2019
- syyskuu 2019
- elokuu 2019
- heinäkuu 2019
- kesäkuu 2019
- toukokuu 2019
- huhtikuu 2019
- maaliskuu 2019
- helmikuu 2019
- tammikuu 2019
- joulukuu 2018
- marraskuu 2018
- lokakuu 2018
- syyskuu 2018
- elokuu 2018
- heinäkuu 2018
- kesäkuu 2018
- toukokuu 2018
- huhtikuu 2018
- maaliskuu 2018
- helmikuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- marraskuu 2017
- lokakuu 2017
- syyskuu 2017
- elokuu 2017
- heinäkuu 2017
- kesäkuu 2017
- toukokuu 2017
- huhtikuu 2017
- maaliskuu 2017
- helmikuu 2017
- tammikuu 2017
- joulukuu 2016
- marraskuu 2016
- lokakuu 2016
- syyskuu 2016
- elokuu 2016
- heinäkuu 2016
- kesäkuu 2016
- toukokuu 2016
- huhtikuu 2016
- maaliskuu 2016
- helmikuu 2016
- tammikuu 2016
- joulukuu 2015
- marraskuu 2015
- lokakuu 2015
- syyskuu 2015
- elokuu 2015
- heinäkuu 2015
- kesäkuu 2015
- toukokuu 2015
- huhtikuu 2015
- maaliskuu 2015
- helmikuu 2015
- tammikuu 2015
- joulukuu 2014
- marraskuu 2014
- lokakuu 2014
- syyskuu 2014
- elokuu 2014
- heinäkuu 2014
- kesäkuu 2014
- toukokuu 2014
- huhtikuu 2014
- maaliskuu 2014
- helmikuu 2014
- tammikuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- lokakuu 2013
- syyskuu 2013
- elokuu 2013
- heinäkuu 2013
- kesäkuu 2013
- toukokuu 2013
- huhtikuu 2013
- maaliskuu 2013
- helmikuu 2013
- tammikuu 2013
- joulukuu 2012
- marraskuu 2012
- lokakuu 2012
- syyskuu 2012
- elokuu 2012
- heinäkuu 2012
- kesäkuu 2012
- toukokuu 2012
- huhtikuu 2012
- maaliskuu 2012
- helmikuu 2012
- tammikuu 2012
- joulukuu 2011
- marraskuu 2011
- lokakuu 2011
- syyskuu 2011
- elokuu 2011
- kesäkuu 2011
- toukokuu 2011
- huhtikuu 2011
- maaliskuu 2011
- helmikuu 2011
- tammikuu 2011
- joulukuu 2010
Kategoriat
- haiku & tanka (27)
- kaikki muut sanat (7)
- lyhyet (proosa) (11)
- matkakertomuksia (5)
- pakinaperjantai (9)
- runoneva (7)
- runot (1 215)
- runotorstai (239)
- sirpaleita (16)
- talvisota (1)
sanapasanen 
15 maaliskuun, 2014 at 14:41
Moniakin ajatuksia herättää runosi ympäristöstä ja sen olemuksesta. Mitä jätämme jälkeemme? Miten ympäristö muuttuu, kun siinä olevat tekijät muuttuvat ihmiset, rakennukset, maisema, koskemattomuus… millainen on se ympäristö, jossa jokainen sitten viihtyykin? Minä ympäristönä oli myös kiinnostava ja nuo sen jälkeen tulevat.
TykkääTykkää
15 maaliskuun, 2014 at 17:13
Joskus teitynlaista kulttuuria käsittelevässä kirjallisuudessa olen törmännyt sellaisiin arvosteluihin, että jollekkin asialle on annettu yksi tai viisi tähteä yhtäaikaa, koska se joko on ollut niin hiton huono tai niin hemmetin hyvä.
Tämä runo on juuri sellainen. Tälle on pakko antaa yksi tai sitten viisi tähteä yhtäaikaa. Tuo ”minä ympäristöksi” on kyllä ihan pirun hyvä oivallus.
TykkääTykkää
16 maaliskuun, 2014 at 07:03
Kiitokset kommenteistanne, Satu ja Kristian. 800 km päässä vakiopaikastani, satunnaisten netinkäyttömahdollisuuksien varassa, rakennuspuuhien ja hiihtojen lomassa, omat kommentointini & kirjoittamiseni jäävät tällä kertaa muutoin väliin. Runon laadusta kuitenkin jotain: voin pitää runoa hyvänä, vaikka en pitäisi siitä, voin pitää runosta, vaikka en pitäisi sitä hyvänä runona. Tietyllä tavalla runo kai täyttää tarkituksensa aina kun siitä jää jokin ”jälki” lukijalle, yhdellekin. Muilta osin jätän arvioinnit ”herranhuomaan”; varsinaista objektiivisuutta arvioinnissa tuskin on olemassa, toki joitakin runon yleisiä kriteereitä (joita voi sitten vedellä ympäri korvia siinä vaiheessa, kun on nimeä :-).
TykkääTykkää