armoa tihkuvalle kannolle
jonka päältä kurkihirsi vietiin
armoa kurjelle ilman sulaa suota armoa
juoksujalkaisten suosimalle kuopalle
josta ilokivi käännettiin
armoa lapsen silmäkuopalle ilman silmää
armoa armon päälle armottomalle
joka ei itseään osaa
nyrkit taskussa rystyset verillä räkä poskella
kyyneleet ihonalaiset
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/03/319-haaste.html
sanapasanen 
22 maaliskuun, 2014 at 13:51
Upea, omaperäinen runo armosta – joka tässä saa monkierroksellisen merkityksen. Olla tuhoamatta tätä maailmaa, toisia, herkkiä asioita … Pidin tästä todella paljon.
TykkääTykkää
22 maaliskuun, 2014 at 20:56
Pidin monista asioista tässä runossa, mutta erityisesti sen rytmistä, jotenkin samalla tuttu mutta omaperäinen.
TykkääTykkää
23 maaliskuun, 2014 at 12:43
Kiitos kommenteistanne, Satu ja Maria. Tuttua aihetta oli aikaa miettiä uusissa yhteyksissä pitkällä bussimatkalla.
TykkääTykkää