Puuvillapellon rytmejä

 

 

 

 

kasvot kiiltävät jalat viskovat         yli lattian

musiikki vääntää salin sinä mieleni

laiva katoaa merelle     elämä on aavaa

puuvillapeltoa              sen rytmit kuulen

piiskan läjähdykset

 

niin maailmanaika on kääntänyt puukkoa

haavassa    suutelen sormet    ihoni liukuneet

pellot kukkivat arpia    rytmi heittää tanssijaa

ruoska läimii               aika katoaa

yli maailman reunan

 

elämä on aavaa            puuvillapeltoa

maailman reunan alta rytmit

kiertyvät esiin sen liepeen alta

me nytkymme tanssia nimeltä toisemme

yli lautaisen lattian

 

 

(päivitys aikaisemmasta runosta tanssi 18.2.2014

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: