Puuvillapellon rytmejä

kasvot kiiltävät jalat viskovat         yli lattian

musiikki vääntää salin sinä mieleni

laiva katoaa merelle     elämä on aavaa

puuvillapeltoa              sen rytmit kuulen

piiskan läjähdykset

niin maailmanaika on kääntänyt puukkoa

haavassa    suutelen sormet    ihoni liukuneet

pellot kukkivat arpia    rytmi heittää tanssijaa

ruoska läimii               aika katoaa

yli maailman reunan

elämä on aavaa            puuvillapeltoa

maailman reunan alta rytmit

kiertyvät esiin sen liepeen alta

me nytkymme tanssia nimeltä toisemme

yli lautaisen lattian

(päivitys aikaisemmasta runosta tanssi 18.2.2014