jo laivojen lähdön yöhön aistin
kun ankkuriketjut ja sireenit kuulen
kalaa levää suolaista vettä luulen
sen tiheän hajun nenääni haistin
joskin kauneimmat kukkien tarhat
on kyntänyt aikojen ankara aura
niin harvojen hiustesi hulmuille naura
ja tuuleen päästä nuo haamuiset harhat
laivani matkaa minne minulla kaipuu
sinne missä olet sinä ja sielu
sinä valon nopeat siivet sidot
niin jääköön matkasta kipu se haipuu
ja salamat ja pilvien musta nielu
on edessä saari ja riemukkaat pidot
viite: sonettiharjoitus
sanapasanen 
Vastaa