on elämän arkista kudelmaa
se mikä sinulta aikasi vie
muuta kuin kesäyön unelmaa
se on talvinen yö ja liukas tie
ei unelmointisi silti esty
vain arkkuusi sen välillä suljet
ja mielesi on taas arjella pesty
kuin vahatuin kasvoin matkasi kuljet
oi unohda nuhruinen arkkusi
ja astu avaraan maailmaan
niin opit sen kiveriä kaarteita
kun kerran palaat ja riisut farkkusi
taas tapaat kaikki kakarat kaalimaan
on sydämesi täynnä aarteita
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/06/415-haaste.html
29 kesäkuun, 2016 at 14:49
Hienoja ajatuksia – arjen ja ihmetyksen vuoropuhelua – ja vielä hienosti riimiteltynä. Vaikka itse kirjoitan useimmiten vapaassa mitassa, oikein hienosti riimitelty runo voi olla puhutteleva.
TykkääLiked by 1 henkilö
18 heinäkuun, 2016 at 06:30
pidin runosta kovasti, ’arkinen kudelma’ on hieno runollinen ilmaisu – voisiko sanoa? – valtavalle luonnonvoimalle, jossa ihminen joutuu räpiköimään
TykkääLiked by 1 henkilö