Pään museo

 

 

 

 

Kadonneen elämäntavan, rapistuvan

rakennuksen ja sen esineiden taakka:

syyllisyyttä hylkäämisestä, kunnostamatta jättämisestä

Kuin sylkisi menneiden sukupolvien silmille

 

Museoita joka niemessä ja notkossa lahoamassa,

mihinkä nämä esineet sopisivat Tai edes mahtuisivat

(tässä pään museossakin tekemistä!)

Hautukoot täällä tulevien arkeologien iloksi!

No ehkä pieniä muistojen sirpaleita mukaan

 

Karhumäen veljesten ottama ilmakuva,

värit haalistuneita ja sarvihöylä komeroon!

Kirnu johonkin nurkkaan häpeämään!

Isoisoisän nikkaroima otin oveen,

joka johtaa täältä ikuisuuteen!

 

Kaiken kieltämisen jälkeen vihlaisee,

pala nousee kurkkuun ja hymyilyttää

surumielisesti, vapauttavasti:

kuin katselisi sukupolvien sirkusta

elämän ja kuoleman teiden risteyksessä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset

One response to “Pään museo

  • Satu

    Kyllä sinulla on kertomisen taito. Se, mitä ennen oli, on katoamassa. Ladot lahoavat paikoilleen, kunnes niiden selät notkahtavat ja ne puretaan pois asuntoalueiden tieltä, mummonmökit nököttävät unohdettuina… vanhojen tavaroiden käyttätarkoitus unohtuu, katoaa ihmisen muistista uusien sukupolvien myötä. Runosi kosketti syvältä.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: