Sitä on ilmassa, kylä on levottomassa liikkeessä,
etsintä on menossa Aluksi tunnen katseen niskassani
kuin valotornin pyyhkäisyn Katse alkaa toistua,
silmiin ei katsota, kulmien alta vähän ohi
Tunne katseesta alkaa poltella Emmin
Lopulta nyökkään Sille mitä on ilmassa
Myöhemmin ehdin vielä hetken pohtia
myöntöni syytä: se mitä oli ilmassa ja jokin
minussa, niiden leikkauspiste? Mieletön
empatian yllyke: päästää ihmiset hetkeksi
tuhoamista enteilevästä levottomuudestaan?
Kuolemanvietti, onko sellaista?
Levottomuus muuttuu toiminnaksi
Muutamat alkavat rakentaa kivikasaa,
pari hakee kuivia halkoja, joku köyttä
Sitten tulevat sitojat Vahvimmat
sanapasanen 
Vastaa