Hänelle sanottiin katso vain polkua,
älä vilkuile sivulle, niin pääset perille
Tyttö katsoi ja kulki, kulki ja katsoi
Näki kaikki kivet ja juuret, ei kompastunut juuriin ei kiviin,
osasi ennakoida kaikki esteet
Tajusi kiertävänsä ympyrää
Hän alkoi miettiä mikä se peri on
Uskalsi jo vilkuilla syrjäsilmällä sivuilleen,
näki avaran laakson, takana sinisen vuoren,
poikkesi polulta sitä kohti
ja tiesi: tuolla se peri on
(satuviikon merkeissä 🙂
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/10/425-haaste.html
sanapasanen 
20 lokakuun, 2016 at 20:37
Ja kas, alusta hyväksyi nyt säkeistöjaon! Ken tuntee sen sielunelämää?
TykkääTykkää
21 lokakuun, 2016 at 09:43
Jos aina kulkee vain toisia kuunnellen, joutuu ehkä siihen ympyräkehään eikä pääsekään puusta pitkälle. Runo on viisas ja hyvä sekä mainiolla tavalla kirjoitettu. (Ps. Tuo alustojen ohjeomoinnin kieli on kyllä välillä melko mystistä…ehkä sillä on oma mieli.)
TykkääLiked by 1 henkilö
21 lokakuun, 2016 at 20:10
Voi. Viimeinen rivi turha, sininen vuori on oiva päämäärä.
TykkääLiked by 1 henkilö
22 lokakuun, 2016 at 13:15
Kiitos kriittisestä huomiosta! Viimeisen rivin muutos ainakin itsestäni vaikuttaa nyt paremmalta.
TykkääTykkää