Onko mahdollista kulkeutua
johdonmukaisuuden umpikujaan,
sen näköalattomaan hiussuoniverkostoon,
tarkkojen sanojen jatulintarhaan,
jossa kohdevalot rajaavat muun ulkopuolelle//
Onko mahdollista, että hapuilevat sanat
ovat himmeä yleisvalo, joka ei vedä jyrkkää rajaa,
pimeän ja valon väliselle vaihduntavyöhykkeelle
Kuten kylmän ja lämpimän merivirran törmäys
kattaa mereneläville ravintolan//
Onko mahdollista, että sanat muodostavat
heimoja ja heimot kierteissumun,
jossa on kirkas keskuspullistuma:
vain sen valossa sanat ymmärretään
Kuulummeko saman sumun piiriin?
sanapasanen 
21 lokakuun, 2016 at 16:14
Pidän kyllä siitä, miten runo johdattelee ajatusten äärelle – tuo loppu on upea.
TykkääLiked by 1 henkilö