Suven kukat varsissaan
hytisevät pohjatuulessa,
veneet laitureissaan,
sieponpojat pöntön pohjalla
Jossain flexi napsahtaa,
kun koira vainun saa jääkarhusta
Sade alkaa vasta iltapäivällä
Palanut on kyläsepän paja,
vaiennut läkkisepän vasara,
vaan reppu eteisessä odottaa,
on toivon heinäkuu
sanapasanen 
22 heinäkuun, 2017 at 16:16
Säiden oikullisuus ja nykyisen kesän viileä henkäys kirmaisee runostasi lukijan mieleen kuin myös ajatukset autioituvista tuvista ja kylistä, katoavista yhtiesöistä ja historiasta. On lähdettävä liikkeelle, katsomaan, kuulostelemaan. Reppu eteisessä hipaisee sydämestä – palasimme juuri Repoveden kansallispuistosta ja sydän on taas täynnä sellaista kauneutta, jota ei voi ammentaa muualta kuin luonnosta.
TykkääTykkää