4.8.2017

Kirjoittanut runopasanen

 

 

 

Hämärä joka sijaistaa aurinkoa yön yli,

sateisen päivän pitkä hämärä,

paksusammalkuusikon,

punarinnan hämärä marjapensaan alla

Valottoman kujan, kulissien, mielentilan, kielen,

tajunnanrajan hämärät

                               Porttina

                               jonka kautta

                               maailma vaihtuu

                               Mykiö laajenee ja supistuu

Tämä artikkeli on lähetetty perjantaina 4. elokuuta 2017 kello 10:45 and posted in runot. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed.

One response to “”

  • N.K.'s avatar N.K.
    4 elokuun, 2017 at 14:45

    Monimerkityksinen, kaunis. Näiden erilaisten hämärän ilmentymien vieraus ja tuttuus, turvallisuus tai outous, maailman rajat tai päällekkäisyys, tässä runossa on monia tasoja. Runoa lukiessa mieli liikkuu paksusammalkuusikon turvallisesta hämärästä kulissien petolliseen ja avaa portin omimman alueensa ulkopuolelle.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaus

Jätä kommentti