Ilma sakeana keuhkojen ja ajoneuvojen päästöjä,
hunajainen musiikki tahmaa tärykalvoja, käsiäkin
joihin on takertunut kummia kapistuksia
jossakin välissä sisään ja takaisin kadulle kulkiessa
tasaisesti jatkuvaan epärytmiseen rummutukseen
Nopea hissi nostaa tornitalon kalleimpaan kaksioon,
sieltä näkee kauas suuntaan,
josta kerran tulin,
sieltä missä seinähirsi
lahoaa hitaasti ja katonharja on notkollaan
kuin vanhan lehmän selkä,
pokassa jäljellä pala lasia, joka muistuttaa
kimmeltävää kyyneltä,
kun valonkajo tavoittaa sen
sieltä missä hippiäinen
höyhenpallona kyyhöttää kuusen suojissa,
ei säikähdä kun hiljaisuus rikkoutuu,
puun solukon antaessa äkisti periksi
jäätyvän nesteen laajentumiselle
Ei, ei se hippiäinen enää, sen kuuset
ovat näissä seinissä viimeistä kannontynkää myöten
Täältä korkealta näkee kauas
Täällä kaikki on siistiä ja lähellä
Täällä kaikki ovat kaukana
sanapasanen 
Vastaa