Heijastit mieleni valkokankaalle
kesänhehkuista aurinkoa,
kylmänkaunista talvikuutamoa,
ylpeilyn ja surkeilun valtamerellistä
vuorovesi-ilmiötä,
heijastit metsäyhtiön tulostaseen
ja luontotyyppien uhanalaisuuden,
kaikesta mistä vain keksin kysyä, sinä näytit
Olit spektaattelien kuningatar,
pysyttelit piilossa peilin takana,
enkä tullut tietämään
mahdollisia salaisuuksiasi,
mielikuvituksellisia tietolähteitäsi,
et antanut takeita nykyisen hyvyydestä
tai tulevan paremmuudesta
Maailman kämmenviivoista povasit:
kehitys ei ehdi oletukseensa,
tavoite päädy päämääräänsä
Ne ottavat kesken kaiken suuntia,
jotka kulkevat itsensä läpi, läpiä itseensä
muodostavat romahtavia kerrostumia,
tiivistyvät tulevien aikojen paineesta
eikä historia ehdi kirjoihin, joissa
sukupolvensa tähdet laskevat kukkia raunioille
Viime yönä vein aivoni vuosihuoltoon
Ne olivat legomuovia, osia tippui maahan,
kohta selviää löysinkö kaikki nippelit
Menin odotellessa kävelylle metsään
Vastaan tuli elämysretkeileviä turisteja,
ne haistelivat kuusenhavuja, näyttivät kiinalaisilta
Kosketin kädellä päälakeani, mietin
huomaavatko mitään
sanapasanen 
Vastaa