Mielentilan ristiaallokkoa huoltamon pihalla

 

 

 

En kirjoittaisi tätä

ellen haluaisi vähätellä      haikeuttani

kun kurjet parveilevat,

aamun valo yhä vinompaa

 

Siis tapaus Rotkonen piste fi

 

Pikkubussin oven      hän aukaisee,

tarjoaa jalkaa askelmalle,

bussi heilahtaa ja sitten takaisin,

kun jalka tapaa asfaltin

 

Hiukan sataa

Kankein jaloin astelee hän aamukahville,

vatsan vaakasuora alasivu, lyhyempi kateetti

suorakulmaisessa kolmiossa

Sateensuojan siinä saisi lyhyt ihminen

 

Näen, kauempana kurjet laskeutuvat,

aamusammakolle kai

 

 

 

 


One response to “Mielentilan ristiaallokkoa huoltamon pihalla

  • satukaikkonen

    Lehdissä on paljon ollut puhetta yksinäisyydestä – siitä, miten yksinäisiä ihmiset ovat ja mitä se aiheuttaa ihmisen elämässä. Tämä runo tuo mieleeni sen. Jollakin tapaa toivoisi maailmaan sellaista vanhan ajan yhteisöllisyyttä, jossa toinen ihminen nähtiin ja kyseltiin kuulumisia, käytiin kylässä ”ilman lupaa”. Otsikko jo puhuu paljon.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: