Uhan alamaiset

 

 

Luultavasti olen nisäkäs, en tosin tiedä mitä se tarkoittaa

kuulostaa kuitenkin paremmalta kuin kärsäkäs tai piikikäs

 

                             (Kahden reppuselän puheesta kuulin hyvän: vanhan metsän

                             harmaa henki        Uhan alamainen särähti ikävältä)

 

Pakenen ennemmin kuin taistelen, viihdyn

kuusikoissa, joissa jokunen haapakin, tikantakomakoloja

 

Minua ja kaveriani Hömiäistä yhdistää väri ja asuinalue

Keskustelemme ilmailun ajankohtaisista asioista: siivistä ja liitimistä

elinpiirin ja elintarviketilanteen ongelmista      Huolta aiheutuu

motopedosta, pidämme sitä silmällä, Hömi (tuttavien kesken) päivisin

Minulla on yövuoro Aamun koitteessa, illan suussa, raportoimme

 

                                  (Puhuimme myös kettingeistä     Ei taida olla meidän juttu

                                    aihe tuli repunkantajien puheista)

 

Tänään motopeto ei liiku, sen sisuksissa on vikaa, varaosa

viipyy Viruksen vuoksi (mikä ihana sana tuo Virus!)

Täällä ylhäällä ei tunnu nyt yhtään Uhan alamaiselta

 

Joskus toivon olevani vahvempi ja rohkeampi, kerran näin

unta, että joku runoniekka lausui minua tarkoittaen:

 

                                  Liiti uljas nahkasiipi korkealta oksaltaan

                                  hampaat tanassa

                                  päin hydrauliikkaletkua, reiän nakersi

                                  Komeassa kaaressa, nestesuihkun mukana

                                  katosivat voimat      motopedon leuoista

                                  Ylimmällä oksalla      lauloi ylistystä Hömiäinen

 

 

 

 

 


3 responses to “Uhan alamaiset

  • maailmajapaikat

    Hyvä, että kuusikko on sellainen, jossa haavatkin ovat vielä saaneet olla.

    Yleensä suomalaisilla on vimma saada haavat raivattua näkyvistä ja historia kaupunkikuvista.

    Hömötiaisen selkä on harmaa mutta pään ylälohko yhä musta ja rinta valkea. Valkoisella poskilla tähystellään kaarnanrakoihin ja sieltä löydetyillä talvehtivilla hyönteisillä eletään koko talvi.

    Kettinkimiehet voisivat pitää sosiaalisen etäisyyden ainakin metsiemme viimeisiin isoihin haapoihin. Hömötiaistenkin kannat romahtaneet.

    Liked by 1 henkilö

  • satukaikkonen

    KIrjoitin itse juuri runon eilen siitä, miten täällä maallakin lapsuuden metsät kasvavat nyt taloja…. ja metsää saa jo hakea, sammaleista kuusikkoa, haavikoita, mäntykangasta – onneksi vielä muutama lampare siellä täällä sinnittelee ja sinne minäkin nyt tästä lähden aamulenkille. Puhuttelevasta runostasi jää kaikumaan kaipuu luonnon elinympäristöjen monimuotoisuuteen ja siihen, miten tärkeää se on – maailma on monien sukupuuttojen partaalla ja sitä myöten mekin pikku hiljaa kävelemme tuhomme tietä, ellemme opi vihdoin, mikä on oikeasti tärkeää. Ihailen kyllä suuresti niitä ihmisiä, jotka ovat testamentanneet metsänsä ”ikimetsäksi” – heitäkin on, onneksi. Mutta me runoilijatkin voimme tehdä osamme – kirjoittamalla – juuri näin, kun sinäkin olet tässä tehnyt.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: