Seisoisi laiturilla ja vilkuttaisi
tietäen ettei koskaan enää, vilkuttaisi kuin itselleen
Seisoisi etääntyvällä aluksella ja vilkuttaisi kuin never mind!
Surffailisi aikansa hyökyaalloilla epätoivon vimmalla onnea tavoitellen
Aurinkorantojen ikuinen leppoistelu tyhjyyden mahalaskussa
uskaltamatta sinne missä on riski painua pohjaan
uskaltamatta toivoa, että yhdessä sieltä pintaan
sillä horisonttiin katoavalla merellä
jossa asiat jäävät puhumatta, rantautuvat
seuraavien tulijoiden hengitysilmaan
Aurinkorantojen ikuinen palmujen huojunta
vaahtopäiden tauoton kohina
lainelaudat, nuo julmat lokit
Laiva joka juuri on katoamaisillaan: never mind!
sanapasanen 
28 huhtikuun, 2021 at 23:57
Mielenkiintoinen, tykkään, taas<3
Seuraavien tulijoiden hengiysilmaan rantautuvat ouhumattomuudet, mielettömän toimiva..öö..kuvaus.
Julmat lokit kiihottaa mielikuvitusta, pitäisikö rustata…
TykkääLiked by 1 henkilö
29 huhtikuun, 2021 at 12:50
Riskirajalla maailman laidalla, tietää elävänsä, vaikka olisikin yksin.
TykkääLiked by 1 henkilö
29 huhtikuun, 2021 at 16:10
Ollako syvällinen vai pinnallinen? Keräisikö rohkeutta vai antaisiko olla? Pelaisiko varman päälle? Ja ne seuraukset…
Runosta ainakin löytyy syvyyttä 💜
TykkääLiked by 1 henkilö
2 toukokuun, 2021 at 00:04
Niin paljosta puhumatta jääneestä tulee ”never mind”. Ja kuitenkin, maailmassa on niin paljon puhetta.
Käydessäni viimeksi meren ääressä tuli mieleeni, kuinka se ulottuu aina sinne saakka, missä pelkään jonkun jonain päivänä lähtevän saamatta hyvästejäni. Että pitäisi mennä sen meren yli, ennen kuin… Mutta toisaalta miksi hyvästit olisivat tärkeämpiä kuin kaikki se, mitä sanomme luoden sanoillamme jatkuvuutta. Sheherazade piti itsensä tuhat ja yksi yötä kertomalla sulttaanille tarinoita, joille tämä aina halusi kuulla jatkoa.
Väliäkö sillä, mitä sanotaan viimeiseksi, kunhan siihen, mitä sanotaan joka päivä, on ladattu riittävästi cliffhangereitä.
TykkääLiked by 1 henkilö
8 toukokuun, 2021 at 09:39
Uskaltaako elää vai ei, ollako vai eikö olla ja toisaalta osata elää juuri tässä hetkessä sen enempää tulevista huolehtimatta…runosi herättelee ajatuksia moneen eri suuntaan. Ja sanarunoilijana tuolta nousi esiin tuo ”leppoistelu” – siinä on toisaalta hyvin pehmeä ja mukava vivahde.
TykkääLiked by 1 henkilö