Diabolos

Kurkiainen venyy, aivopuoliskoni

etääntyvät toisistaan, en näe

mannerlaattojen liukumista, maanosien liikahtelua, kun

kiinnitän kaiken huomioni siihen

kuka näistä väärässäolijoista on oikeassa

Eikä kukaan niin kuin suopöllö öisen niityn yllä   tai

pionin verevä pinkki, joka on leppynyt

hailakaksi auringon rökityksessä

kuin vanhenevan naisen valkoharmaat hiukset

Taskudiaboloksella on kaiken aikaa minulle asiaa

se haluaa tulla ymmärtämäkseni, se tarjoaa

sijaiskäyttäytymistä kaikkien havaintojen korvikkeeksi

Naisen ja kukan, yön ja suopöllön