Katson vähän sivusta, vähän vinosta kun ajattelen
isänmaata ja äidinkieltä isää ja äitiä
heidän aikaansa ennen itsenäisyyttä
elämäänsä sen aikana
menetyksiä, uhkia, kipuja ja traumoja
sitäkin kun tekeminen ja oleminen, heidän ja Suomen
on ollut iloa ja onnea onneksi sitäkin
Olen ollut kuten oletetaan, tehnyt ja tuntenut
oletusten mukaan väsynyt istumaan
yleisönä kuulemassa katsomassa tuntemassa
alkanut ajatella esitetyn ohi alta ja päältä
ajatuksilla on omat reittinsä, mikä niitä estää
mitä niitä estämään
eivät kuluneet kliseet
ja pompöösit seremoniat
pysty vähentämään asian arvoa
Oma lenkkini sukupolvien, ihmisten ketjussa
on sulkeutumassa, sen kestävyys on arvoitus
hitsaako aika repeämät
ymmärryksen lisääntyminen taakse päin
edessä verhot, läpinäkymättömät
sanapasanen 
Vastaa