On mahdollista ymmärtää vierasta kieltä
kuuntelemalla sitä kuin runoa, tunnistaa
menneen toteutumattomat vaatimukset
alkavan odottavat mahdottomuudet
Ajan portaaton liuku kolisee kaikissa portaissa
joilla sen kulkua luonnehditaan numeroilla ja nimillä
kiusaantuu hälystä, jota siihen nauhoitetaan
kuiskeen ja laulun peitoksi, ihmisen, linnun, valaan
Aika on runon kieltä, jota ymmärtää
hän joka kuuntelee kuullakseen
vailla tulkinnallisia väliintuloja
se on matkalla sinne mistä on tullut
sanapasanen 
1 helmikuun, 2023 at 14:07
Aika on runon kieltä… matkalla sinne, mistä on tullut?
Eikö runo pikemminkin ole ajan kieltä ja alati matkalla löytämään alkuperäänsä? Liikkuuko aika mihinkään? Eikö se ennemminkin ole ulottuvuus, jossa kaikki muu liikkuu, mutta tuo ulottuvuus itse ei?
Kaikki elävä laulaa, mutta kaikki elävä ei kuuntele laulua ajassa ympärillään. Lauluissa, kuten tarinoissakin, pätevät musiikin lait. On ennakoitava sitä, mikä kohta on tuleva; valmistettava siihen, pantava Tšehovin pyssy seinälle, jotta näkijä tai kuulija tietäisi, mitä suunnilleen odottaa.
TykkääLiked by 1 henkilö
1 helmikuun, 2023 at 15:57
Ehkä sekä että: me kuljemme ajassa, aika kulkee meissä ja on siten ”runon kieltä”, kirjoitusta meissä. Samalla runo on aikasidonnaista ajan kieltä.
TykkääTykkää