Läpi kuultavien verhojen heiluntaa, halutaanko
sieltä näyttää tulevia vai menneitä taas tulevia
olisiko jotakin
mitä ei olisi joskus ollut?
Jossakin pilarimäntyjen latvustossa humahdus
jotain siiville nousevaa kuin tuulenpuuska
jo korkean pilven katveessa
ennen kuin ehdit katsetta tarkentaa
Häilähdys vedessä, valon ja tumman pohjan
välissä peittyy kuplintaan
liikkettä päänahkassa, elohiiri
siipensä pudottanut hirvikärpänen?
Kiven varjo niityllä viettää pitkän ikänsä
auringon ja kuun valoa piilossa
olemisen ja olemattomuuden
liukuvalla demarkaatiolinjalla
Näinä päivinä nostradamusten puoleen
kääntyy paljon tarkkaavia korvia, silmiä
epävarmuuden sietämätön raskaus
nostaa vaa’assa sietämisen tuulen vietäväksi
1 helmikuun, 2023 at 14:00
Monta hienoa metaforaa aavistuksista ja epäselvistä havainnoista, jotka kai ovat sukua aavistamiselle, tai pikemminkin päinvastoin, koska aavistukset perustuvat epäselviin havaintoihin tai sellaisilta vaikuttaviin.
Verho on kuitenkin läpikuultava ja mennyt on yhä aina tuleva.
TykkääLiked by 1 henkilö