Epävarmuuden kutka

 

 

 

Läpi kuultavien verhojen heiluntaa, halutaanko

sieltä näyttää tulevia vai menneitä taas tulevia



            olisiko jotakin

            mitä ei olisi joskus ollut?



Jossakin pilarimäntyjen latvustossa humahdus

jotain siiville nousevaa kuin tuulenpuuska



             jo korkean pilven katveessa

             ennen kuin ehdit katsetta tarkentaa



Häilähdys vedessä, valon ja tumman pohjan

välissä peittyy kuplintaan



            liikkettä päänahkassa, elohiiri

            siipensä pudottanut hirvikärpänen?



Kiven varjo niityllä viettää pitkän ikänsä

auringon ja kuun valoa piilossa



             olemisen ja olemattomuuden

             liukuvalla demarkaatiolinjalla



Näinä päivinä nostradamusten puoleen

kääntyy paljon tarkkaavia korvia, silmiä



             epävarmuuden sietämätön raskaus

             nostaa vaa’assa sietämisen tuulen vietäväksi

 

 

 




One response to “Epävarmuuden kutka

  • maailmajapaikat

    Monta hienoa metaforaa aavistuksista ja epäselvistä havainnoista, jotka kai ovat sukua aavistamiselle, tai pikemminkin päinvastoin, koska aavistukset perustuvat epäselviin havaintoihin tai sellaisilta vaikuttaviin.

    Verho on kuitenkin läpikuultava ja mennyt on yhä aina tuleva.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: