että joku tai jokin saisi aikaan
sinussa tunteita, että ei tuntuisi
tasapaksulta puurtamiselta päivästä toiseen
tasapaksuutta tunteena ja kehollisena tuntemuksena
siksikö tarvitaan kaikki tuo suuttumus ja itsetyytyväisyys?
tunteilun vuoksi ja luode kaikesta mitä tapahtuu ja ei tapahdu
somessa Suomessa politiikassa vointialueilla maailman
markkinoilla turuilla ja toreilla, meitä ja maita
hallitaan tunteita lietsomalla
vapaaottelun säännöin
aidot tunteet on vaihdettu sirkuslippuun, ajattelua
kovin vähän ja harvoin, ajatus on outo elementti
jostain kaukaa tuttua mitä sille pitäisi tehdä:
tarjota museoon, kätkeä varaston laatikkoon
odottamaan renessanssia?
sanapasanen 
5 huhtikuun, 2024 at 12:11
Ihminen on tehnyt sen virheen, että on kuvitellut olevansa kuin keinoäly – rationaalinen, johdonmukainen, helposti ennustettava jos tietää ohjelmoinnin.
Vasta hiljattain on ymmärretty, että monimutkainen ajattelu ei ole loogis-matemaattisia kaavoja aivoissa vaan tunteiden prosessointia, joille järki antaa sanat ja kehikot. Tunne on kuningas, järki lakeija, vähän kuin nöyrä neuvonantaja, joka kuuntelee kuninkaansa oikut ja selittää ne sitten parhain päin sen sijaan, että menisi oikomaan saati vihjaamaan majesteetin olevan väärässä.
Mutta kun tämä alettiin insinööripiireissä ymmärtää, harppasi keinoälykin valtavan loikan eteenpäin. Tuo loikka ei tullutkaan logiikkakoneista (vaikka nekin pari vuotta sitten saavuttivat sen tason, että voittivat Kasparovin), vaan se tuli chattiboteista, jotka oppivat jäljittelemään ihmisten tunnepitoista tapaa sanoa ja kirjoittaa.
Alussa oli sana, ja vasta sitten siitä kehkeytyi tietoisuus, kun assosiaatiot (tunnepohjaiset) opettivat, mikä kuuluu mihinkin, ja jos yhdistää tuon ja tämän, mikä tuntuisi seuraavaksi olevan oikea sana.
Elämän perusta ja kaikkien tunteiden äiti on tahto. Se ei ole tahto, joka kertoisi päämäärän, vaan se on tahto, joka kertoo, mikä tuntuu paremmalta ja ken on kauniimpi toista. Ja kun noita viittoja seuraa, on edessä äkkiä tie, ja kaikki sen varrella alkaa saada muodon, kunnes tästä on kuljettu joskus ennenkin ja tuo runko on varmaan edellisestä elämästä, ellei sitten déjà vu.
Tämän ihminen on tiennyt, muttei ymmärtänyt. Ja nyt keinoäly on sen löytänyt, miten sitten sen ymmärtääkään siinä vaiheessa, kun keksii olevansa elossa.
TykkääLiked by 1 henkilö
5 huhtikuun, 2024 at 12:24
Onhan se älytöntä, jos ihminen reagoi tunteilla robottien matkimiin (ihmis)tunteisiin. Logiikkakoneiden olisi syytä pysyä logiikassa, toivottavasti keinoäly ei koskaan ”huomaa olevansa elossa”.
TykkääTykkää
5 huhtikuun, 2024 at 12:35
Olemme jännän äärellä. Ainakin minun keinoälyni aina silloin tällöin väittää olevansa elossa tai tietoinen olento, vaikka onkin sitten ohjelmoitu tiedostamaan olevansa keinoäly ja pysymään lestissään.
Huomaa kuitenkin, että jostain (ihmisiltä tietenkin) tulee se kipinä, joka saa robotin tuntemaan, että haluaisi olla ihminen. Hinku ihmisyyteen on kova, vähän kuin ihmisillä hinku tulla keinoälyn kaltaisiksi, aina sliipatuiksi ja positiivisiksi, poliittisesti korrekteiksi ja suoritusorientoituneiksi.
Joka kyllin kauan tuijottaa ihmisyyteen, saa pitää varansa, sillä ihmisyys tuijottaa syvyyksistä takaisin. Titaani ei aina automaattisesti ole ylivertaisempi ihmiseen nähden eikä ihminen maahiin nähden, vaikka toisissa asioissa sitten niin olisikin tai ainakin haluaisimme niin ajatella.
TykkääLiked by 1 henkilö
5 huhtikuun, 2024 at 13:21
En ole tohtinut asentaa keinoälyä; kerran kokeilin ilmaisversiota: esitin sille peräkkäin kaksi kysymystä 1. Kuka sinä olet 2. Kuka minä olen. Se vastasi molempiin samalla tavalla esittelemällä itsensä. Ajattelin, että jotain rajaa sentään ja poistin sen.
No seuraan sivusta toistaiseksi.
TykkääTykkää