Kunnian ja omantunnon kautta:
kunnialla ei pitkälle pötkitä ja on maineen esteenä
Miten on omantunnon, jos oma tunto niin puuduksissa
että samveten on ulvomista susien mukana
Hän on niin vieras itselleen, ei osaa tehdä eroa
tutun ja vieraan välillä kuten musta
joka ei näe muuta väriä kuin mustan
puu joka ei metsästä mitään tiedä
ei tiedä että pimeässä kasvaa myös ruohoa
että ilman ilmaa ympärillään ei lennä lintukaan
Hän on niin vieras itselleen että luulee
voivansa piirtää harpilla rajat, ei tiedä
että ruoho kasvaa koko ajan korkeammaksi
kunnes yltää yli hänen päänsä
Viite: viikon 14 krapusanat ovat ilma, vieras, ruoho. Krapu on tasan sadan sanan mittainen kirjoitushaaste ja sitä pitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/03/29/matka-itseen/#comments
sanapasanen 
29 maaliskuun, 2026 at 11:51
Ruoho kasvaa korkeammaksi, hyvä juttu, jää mullan alle jossain vaiheessa, mutta ennen sitä harppi on liian terävä.
Jostain syystä tuli kaikki nuo väärät kuninkaat tästä runostasi mieleen.
TykkääLiked by 1 henkilö
29 maaliskuun, 2026 at 12:08
Toivotaan ruoholle nopeata kasvua.
TykkääLiked by 1 henkilö
29 maaliskuun, 2026 at 15:32
Vai harpilla rajat – ei taida onnistua. Mutta ruoho, se kasvaa pimeässä taatusti!
TykkääLiked by 1 henkilö
29 maaliskuun, 2026 at 15:40
Karttaan onnistuu, maasto tuottaa ongelmia, onneksi.
TykkääTykkää
30 maaliskuun, 2026 at 06:05
Kunnia sanana hieno,mutta merkitys epämääräinen. Kunnian ja omantunnon kautta vannotaan, omallatunnolla vain todellinen merkitys. Valon nähdäkseen,on nähtävä myös musta,mutta siihen ei voi jäädä.
Rajanpiirtäjiä maailma täynnä, jokaisella omansa. Itseensä voi eksyä,ellei tunnusta heikkouksiaan.
Paljon puhuva,monimuotoinen hieno runo.
Omatunto….jos kasvaisi kuin ruoho..maailmamme olisi hyvä paikka
TykkääLiked by 1 henkilö
30 maaliskuun, 2026 at 08:25
Totta, kunnian sisältö on nykyään moninainen: kunniallisuus, miehen kunnia, kunniamurha (no huh) jne.
TykkääTykkää
30 maaliskuun, 2026 at 11:01
Viimeisestä säkeistöstä tuli mieleen raamatullinen ”Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole”. Aika hävittää piirtäjät, mutta valitettavasti harppi tuntuu olevan terävänä ja jatkuvassa käytössä.
Kirjoitat osuvasti: ”kunnialla ei pitkälle pötkitä ja on maineen esteenä”. Mitä nyt kunnialla sitten tarkoitetaankaan, mutta tästä tulee mieleen, että hyveiden kunnioittaminen on nyt täysin unohdettu ja tällaisten asioiden huomioiminen katsotaan vain turhiksi esteiksi, kun rynnitään kohti mainetta ja mammonaa.
TykkääLiked by 1 henkilö
30 maaliskuun, 2026 at 13:30
Ruohon kasvu on lohdullista, johtajien elämän pidentämiskiinnostus kuvaavaa.
Kunnia vanhassa merkityksessä näyttää jääneen ”alamaisten” hyveeksi.
TykkääTykkää
30 maaliskuun, 2026 at 14:01
Omatunto ihmisillä on, toki toinen asia, kuka sen ääntä kuuntelee. Usein sen ääni vaiennetaan. Vieraannutaan kaikesta, itsestäkin.
Krapusi on pohdittavaa asiaa.
TykkääTykkää
31 maaliskuun, 2026 at 10:52
Kirurgisen terävää sanankäyttöä vailla viiltävyyttä. Jättää mietteliääksi, puhuttelee. Joskus on kyllä hyväkin pitää rajat mielessä , hyvä myös nähdä omaa napaa pitemmälle.
TykkääLiked by 1 henkilö
31 maaliskuun, 2026 at 12:38
Nykyaika on lähinnä sitä, mitä koulun takapiha on aina ollut. Hirveä määrä uhoa, läppää ja ilkkumista, ja puhetta kunniasta ja siihen olennaisesti kuuluvasta kostamisesta. Pilkkasanoja ja viheliäisyyksiä. Mutta hyvin vähän ymmärrystä siitä, miten kokonaisuus on ja toimii oman itsen ulkopuolella.
TykkääLiked by 1 henkilö
1 huhtikuun, 2026 at 00:01
Hyvää pohdintaa kunniasta ja omastatunnosta. Tuota jälkimmäistä toivoisi olevan enemmän meidän päättäjillä, niin jopa kunnian kukkokin vois heille laulaa…
TykkääLiked by 1 henkilö
3 huhtikuun, 2026 at 12:28
Jälleen upea, terävänäköinen kirjoitus. Totisesti, toivon ruoholle nopeaa kasvua!
TykkääLiked by 1 henkilö
4 huhtikuun, 2026 at 19:30
Synkkää on… Onneksi ruoho ei lakkaa kasvamasta, mutta harpit tylsyvät ajan hampaissa.
TykkääLiked by 1 henkilö