Kunnian ja omantunnon kautta:
kunnialla ei pitkälle pötkitä ja on maineen esteenä
Miten on omantunnon, jos oma tunto niin puuduksissa
että samveten on ulvomista susien mukana
Hän on niin vieras itselleen, ei osaa tehdä eroa
tutun ja vieraan välillä kuten musta
joka ei näe muuta väriä kuin mustan
puu joka ei metsästä mitään tiedä
ei tiedä että pimeässä kasvaa myös ruohoa
että ilman ilmaa ympärillään ei lennä lintukaan
Hän on niin vieras itselleen että luulee
voivansa piirtää harpilla rajat, ei tiedä
että ruoho kasvaa koko ajan korkeammaksi
kunnes yltää yli hänen päänsä
Viite: viikon 14 krapusanat ovat ilma, vieras, ruoho. Krapu on tasan sadan sanan mittainen kirjoitushaaste ja sitä pitää susupetal: https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/03/29/matka-itseen/#comments
sanapasanen 
29 maaliskuun, 2026 at 11:51
Ruoho kasvaa korkeammaksi, hyvä juttu, jää mullan alle jossain vaiheessa, mutta ennen sitä harppi on liian terävä.
Jostain syystä tuli kaikki nuo väärät kuninkaat tästä runostasi mieleen.
TykkääLiked by 1 henkilö
29 maaliskuun, 2026 at 12:08
Toivotaan ruoholle nopeata kasvua.
TykkääLiked by 1 henkilö