Wikipedian mukaan runous on

kirjallisuuden muoto, jossa kieltä

käytetään esteettisesti

Onko kielisuudelma runoa

ja runon kieli totuuden takaista

rakkaudenvälistä kuoleman enteilyä?

Jos määrittelisin runon

siivilälliseksi vettä

olisiko se ivailua

vai veden puhdistusta?

Olen kehittänyt lukulaitteen, jolla voin kuvata

kenen tahansa päästä koodin    Siis sinunkin

Laitteella selviää mistä kenkä puristaa silloin

kun olet kadottanut yhteyden itseesi

etkä tunnista olkapäätä, johon nojailet

Mielipiteitä sinulta ei ole koskaan puuttunut

perustellut käsitykset vain ovat olleet kovin vähissä

Tunteilusi on kuin lentävä heinäsirkkaparvi:

jäljelle jää tunteiden kaluttu viljapelto

ja tekemisten kirjosi on juosten pissittyä

Epäiletkö laitteeni toimivuutta, epäiletkö

että olen huijari        Saatat olla oikeassa

mutta tiedän, että tuollainen laite kiinnostaa

sinua siitä huolimatta     Itseasiassa

moni haluaa tulla huijatuksi

kukaan ei oikein tiedä miksi

Kehittelen sen selvittämiseksi

jo uutta lukulaitetta       Palataan

Viite: Viikon 35 krapusanat ovat koodi, olkapää, puristaa.

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti.

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/08/28/kassajonossa/#comments

En muista että ennen olisin kerännyt

                  näin paljon mustikkaa

en muista että ennen

                olisin kaatunut pyörällä

saanut asfaltti-ihottumaa mustikan tähden

Tulen sieltä, missä miehet eivät käytä kypärää

tytöt eivät soita kitaraa, ehkä jossain vuohet

syövät mustikkaa asumusten turvekatoilla

mummot juovat laihaa lehtiteetä alakerrassa

Olen marjanpoimija, tuntuu nololta

kerätä luunsa, pelätä ranteen murtuneen

kasata ämpäriään keskellä tietä

katseiden ristitulessa mustikan tähden

Ah ollapa mies ja karhunkaataja

sais ajaa katumaasturilla pitkin metsäteitä

juoda karhun kallosta pontikkaa

polkimilla raataja vain poimii mustikkaa

Keihäskarnevaalia haluaa vaalia Pihtipudas

turpiin tuli jos nurmikentällä futas

Mummotädit pitää pitäjässä kurikuuria:

oli poliiseilla niin huonoa tuuria

Sopukassa sitten tavataan, kun on puhti kidas

*) Limerikki on vanha irlantilainen runotyyli, jossa aiheena on vinoilla jollekin paikkakunnalle. Siinä on viisi riviä, joissa keskenään rimmaavat rivit 1, 2 ja 5, samoin rivit 3 ja 4. Ensimmäisen rivin viimeisen sanan tulee olla paikkakunnan nimi.

(https://fi.wikipedia.org/wiki/Limerikki)

Sotamies kädet housuntaskuissa

ottaa aurinkoa silmiään siristäen ikkunalaudallani:

lakista puuttui lippa, jaloista kengät

(isäni lisäsi myöhemmin, lippa hukkui uudelleen)

Ilme on tyytyväinen, kevätaurinko lämmittää kasvoja

puukko on uurtanut taidolla rintataskut

sotilasvyön ja siihen puukon tupessaan

Sileä kauluslaatta vailla sotilasarvoa

Talvisen korsun puhdetöitä

Veistos säilyi, tekijä katosi

juhannusviikolla yhdeksäntoistaneljäneljä

Jäljelle jäi pelkkää spekulaatiota: joku väitti nähneensä

seisomassa lakki päässä, kelon takana lippa silmillään

tykistökeskityksen alkaessa Inossa, toinen laivamiehenä

sisä-Venäjällä kalastusaluksessa

Jäljellä tämä veistos ja oma paikka kivilaatan alla

Viitasaaren sankarihaudalla numero neljäkolme

Tuntolevyn numero 316514

Hän joka otti sen ainoan kuvan

lämpimänä elokuun päivänä

veljessarjasta Kolkunjoessa

vuonna sodan alkaminen

ei itse näy kuvassa

kuin katoamistaan enteillen Hän

seisoo ikkunalaudallani silmiään siristellen

Kellarissa musiikkikoneet jyrähtävät käyntiin

valot diskopallossa tukikohdassa hävittäjä

nousee kiitoradalta lokki on havainnut

pinnan alla houkuttelevaa liikettä

ja drooni valmistautuu pudot

tamaan kantamuksensa

lapset ovat iltapalalla

nuorimmainen

nukkuu jo

maapallo pyörii kiihtyvällä nopeudella

samanaikaisuuksien virtauksia mielessäni

en tiedä mitä aika on, sama aika tai eri

kaikki mitä joskus on tapahtunut

on tässä ja nyt, kaikki mitä tulee tapahtumaan

on tässä ja nyt, tämä nyt on ollut aina

tämä nyt tulee olemaan aina?

Huomio kiinnittyy ilmiön liikkeeseen

sanomme sitä tapahtumiseksi, ilmiön liikkumaton puoli

jää huomaamatta, emme tiedä milloin on tehtävä

loivia kaarroksia, milloin jyrkkiä       Jotakin tehdään

liian hitaasti, jotakin liian nopeasti

Tieto siitä tulee myöhässä, tietäjät tulevat myöhässä

luulijat ennen aikojaan        Hyödyllinen tieto

sitä mukaa kuin ilmiö tapahtuu

katseilta piilossa, ilmiön sisällä

Yhtenä yönä heinäsirkkojen parvi

tuhosi sanavarastoni, jäljelle jäi järsittyjä

tavuja ja outoja kirjaimia, murehdin sitä monta aikaa

kunnes vastarinta alkoi kasvamaan ja häviöllä oleva oikeus

tuntea arvonsa voiman vääryyden edessä, jonka valta on lunta

kevään edessä, puiden lehtiä syksyn edessä

maan marraskettä uuden lumen edessä

kun historian komposti

palaa verenkarvaisesti

On aika lopettaa kesälorvailu

ja aloittaa runo- & kunto-ohjelma:

aamuisin kävelyä sauvojen tahdittamana

hikoilematta, hengästymättä että pää ehtii

työstämään päivän runoa kitkerästä uutispuurosta

liike pitää ahdistusta loitolla iltapäivällä

muovikiekkoja kettingeillä varustettuun koriin

joka kilisee heleämmin kuin telaketjut

Kesä tosiaan on niin pitkällä

että on korkea aika aloittaa

Ehkä jo huomenna

Juhannusviikolta 2010

                  Kuka sen ideasta mitään tietää, sanoa

voi vaikka mitä: kurjuuden pinta-alan lisääminen

olla kasvot          jotka saavat aaveet näyttämään

                                                       pyhäkoululaisilta

                                   muuttamalla lapset aaveiksi

luoda kauhun epätasapaino            joka ei piittaa

                                                          minkä väriseltä

maapallo näyttää                             kuukävelijästä

vihan ja katkeruuden viitan

                        levittäminen niiden hartioille jotka

lauloivat:      maailma on kaunis ja hyvä elää sille

                               jolla on aikaa ja tilaa unelmille

ja mielen vapaus                           ja kielen vapaus

Pelloilla eivät jyristä panssarivaunut    vaan

traktorit       niiden yläpuolella eivät pörrää

droonit, eivät taisteluhelikopterit, vain lokit

Traktorit eivät hinaa pelloilla hylättyjä panssareita     vaan karheja

hento mullan pöly kannoillaan    ei palavan infrastruktuurin savua

Näillä pelloilla ei törrötä ohjuksia, vaan rehunkorjuukoneita

odottamassa nurmen oikeaa aikaa kaatua

                                                                                               aikaa kaatua

Jos sinulla on must-have juttuja

joiden jälkeen suriset kuin zombi

ja ajat parivaljakolla, joka juoksee eri suuntiin

mitä sinä vauhdin hurmalla enää teet

                                   jos syöt kaiken minkä ansaitset

                               mitä sinä millään lisällä enää teet

                                                         jos lohdutat itseäsi

elämäsi kustannuksella, mitä sinä lohdulla enää teet

                                                                     tai elämälläsi

vai tarvitsetko niitä, että jaksaisit

uusiin ennätyksiin matkalla, jonka varrella  on paljon

asutusta, vähän asukkaita ja merkityksiä

                         joita uhkaa s u k u p u u (t t o) a a l t o

Syvällä sisälläsi  on tieto, ehkä betonipainot jaloissa?

                                                 tarvitseeko syvä sisälläsi

 lohtua nautintoa mukamukamukavuutta

               nostalgian unirättiä  kaihovaaran kukkuloilla

                                      tunteilun vaahtokarkkikemuja?

                      Onko kyseessä  autoimmuuninen reaktio

                        kun elämän tapahtumiset ja merkitykset

                                                                hylkivät toisiaan?

1.

Mies tunnettiin kotiutuslyöjänä ja vaimo turvakodin asiakkaana

Päiväkäsky aamulla kuuluikin: pysyt sitten kotipesässä!

2.

Millainen on, jos on entisenlainen, mikä niistä

kaikista entisenlaisuuksista?

3.

Tokkuroin vuoteesta, kissa naukuu ulos kuten tapansa on

mutta sehän on ollut ulkona illasta alkaen: aivotallenteet naukuvat

4.

Vaari katsoo ikkunan läpi maailman menoa:

kirjosiepot ja hiirenkorvat taas, tiaiset aina vaan

5.

Kahden euron viraton herätyskello,tehtävänä

jatkaa tikitystä, johon korva tottui kauan sitten

6.

Jälkien katoamisesta jäljellä katoamisen jäljet:

virtaava vesioja

Kevätpäivän yksisuuntainen mielialahäiriö ilmenee

haravalla haralla lapiolla kuokalla talikolla

kivinä multana taimina kottikärryillä

                                                                                   parantuu

sateen ansiosta keskellä viikkoa keskellä päivää saunassa

                                                                                       päätyy

olemisen ihmettelyyn               oleminen on kummallista

mitä se on että on                                         mitä se että ei

ei-olemista kukaan ihmettele                       ellei olemista

On äitienpäivä, on aika muistella omaa ompelijaäitiä antamalla lastensa äidille toisenlainen lahja, jolla jossakin kaukana äidit ompelevat lapsilleen vaatteita suojaamaan aurinkoa ja hiekkamyrskyä vastaan, eikä koskaan tarvitse vastaanottaa mitään kiitollisuuden osoittamisia, on sotilaiden äitien päivä, jonka moni heistä kiroaa menettäessään kohtunsa hedelmän kaukana vieraalla maalla turhan takia, äitien pojat torakoiden armeijana, joilla on valtuutus raiskata tappaa tuhota toiset omaa maataan ja äitiejään puolustavat, sotakoneistolla on täydellinen kyky tappaa äitien mieli, nopeammin kuin kevät etenee synkkyys lamauttaa, kun viikon seuraa uutisesta toiseen, kylvää edes porkkanaa toivossa että vielä kesä ja kärpäset, että hiljaisia sunnuntaiaamuja, jolloin vain kimalaisen pörinä

(Viite: viikon 19 krapusanat täydellinen, tappaa, viikko

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/05/08/itienpivkortti/#comments)

On nastaa olla nastakenkä jäisellä tiellä, purra siihen jäljet kuin hiiren nakertamat

Kevytkenkäinen ultrajuoksija kuluttaa kengät kuussa, siellä kestävät: pitkin askelin, paino kuudesosa siitä mitä maassa

Aamutossut lintallaan tallustavat postilaatikolle: ai niin, tänään ei jakelua!

Seitsemän miehen seitsemän penikulman saapasrajat: Punaisella torilla poltettavaksi voitonpäivän myrkkyhaisuksi, rypälepommin osaksi, neljätoista jalkaa saappaiden täytteenä

Puun ja kuoren välissä pääsee helpolla, toisin kuin maan ja ihmisen: kahden tosipahan

Kenkärajaksi siinä puutuu, kelpaa enää lapsen leikkikaluksi, lehmän kaulaan pahan hengen karkoittamiseksi, pikasuutarin märäksi uneksi

Miltä näytän, kun minut on loppuunkävelty; pääsenkö kenkätelineen alimman tason alle paikkaan josta ei julkaista koskaan youtube-videoita

(Viite: viikon 18 krapuhaastekuva

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/05/01/mkkikauden-aloitus/#comments)

Korva tavoittaa hentoa huilusointua

                                      kiviseinän läpi

lämmin viesti siirtää tästä vankilasta

osaksi jotakin joka ei pysähdy ruumiin rajoihin

omien ajatusrakennelmien rajoituksiin

aina jossakin vaiheessa romahtaviin siltoihin

Mustarastas on sieni joka pyyhkii epätoivon taulun

nyt-kirjoituksesta, aukaisee oven muistoihin

ja toisen tuleviin päiviin, joiden määrästä hän oli huolissaan

silloin kun siihen ei vielä ollut mitään syytä

Lavertelu sitoo yhteen tämän tilan, hänen tilansa

sulavan lumen sihinän, heränneen kompostin höyryn

kukkivan niityn, varisevan syksyn, lumisen kummun

Päättääkö hän itse mitä ajatuksia hänen päässään kulkee

kiviseinien sisällä, jonne mustarastas tunkee laulullaan

joka on sieni joka pyyhkii nyt-ajatukset

Voiko hän tuntea tuntemattoman niiden takana

(Viite: viikon 17 krapusanat hento, epätoivo, lämmin

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/04/24/kevt-2/#comments)

Ketään ei enää ärsytä

laulu kerrostalossa

ei aiheuta koputuksia kattoon harjanvarrella

väliseinän moukarointia vasaralla

murjottavia katseita portaikossa

oletettua laulajaa kohtaan

                               Vanhan miehen verkkaisin liikkein

                               merikapteeni nostaa painoja

                               tärkeiden paperien päälle, lajittelee

                               tallentuneita muistoja lattialta

                               ettei tuuli vie mennessään

                               irrottelee särkynyttä lasia

                               vaimonsa valokuvasta

Torin puoleinen seinä on pudonnut kadulle räjähdyksen voimasta

jonka aiheutti ohjus, jonka saattoi matkaan

kenties hänen työkaverinsa        lapsenlapsi

jonka historian taju on verrattavissa kiinalaisen naisen

sidottuihin jalkoihin Song-dynastian aikana

Miettineekö vanha missä ovat

torin toisella laidalla olevan talon asukkaat, talon josta

on jäljellä mustunut runko, josta valo paistaa läpi

eikä tuulella ole mitään vietävää

(Viite: viikon 16 krapusanat tallentua, kerrostalo, laulu

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/04/17/mahdollisuus/#comments)

– Mulla on huono ja outo olo

– Miten olosi ilmenee?

– Vatsaa polttelee ja päässä kiertää kaikenlaisia aggressiivisia ajatuksia; sinuakin haluaisin lyödä turpaan. En tunne olevani oikein oma itseni.

– Vieläkö haet lepakoita torilta keittoosi?

– Ei, en tee nykyisin lepakkosoppaa, olen siirtynyt borssikeittoon.

– Kumman maan reseptillä valmistat sitä?

– Miten niin kumman, ihan tavallinen maa kai se on?

– Tarkoitan, että venäläisellä vai ukrainalaisella reseptillä.

– No kai se on venäläinen, mitä sitten?

– Näytähän sitä reseptiä…enpä ihmettele enää oloasi!

– Mitä oikein tarkoitat?

– Tarkoitan tuota zetalla merkittyä ainesosaa, torillako sitäkin myytiin?

– Joo, siellä vakuutettiin, että keiton sekaan kannattaa ehdottomasti pistää lusikallainen tuota kuivattua Zetaa.

(Viite: viikon 15 krapusanat huono, lepakko, tori

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/04/10/kaffepaussi/#comments )