mistä tämä valo joka vääristä

juhlalliset holvikaaret        synkänpesäksi

            tuo kauhtuneen heinän niitty

eikö sen pitänyt olla aurinkoinen kevätniitty

mistä nämä nöyryytetyt       varjo-olennot

joiden mielet on imetty isoon saaviin

            vangittu holvikannen alle

eikö heidän pitänyt olla lapsia leikkimässä

            piilosilla noiden pylväiden takana

tämä valo       onko se Marsista

            punaruosteen kyllästämää valoa

pölyä jonka pelonjumalan sotajoukot

             ovat marssittaneet esiin

kedolla on vielä elämää

            jonka kasvit ovat varastoineet juuriinsa

odottamaan että tuuli puhaltaa pois

                        nämä tukahduttavat pölyt

tuo sateen        josta silmut aukeavat

viite: http://www.seijaeriksson.com/memories/

             haaksirikkoutuminen

omilla rannikkovesillään

omalla jollallaan

meno- tai paluumatkalla

liikkuvien salakarien välissä

joissa virtausten voima ja suunta

vaihtelevat suhteessa muiden

saarien liikkeisiin

            on mahdollista

            pursien särkyminen

            purjeiden repeäminen

            mastojen katkeaminen

            tapahtumattomuuden

            tapahtuminen

äänekkäät itkut roudataan

            takaovesta kompostia kosteuttamaan

ja naurunremakat sivuovesta koirankoppiin

kun pölvästinjäykkä köpöttelee

            julkisivun puolelta punaista mattoa

                        salamavalojen räiskeessä

                                    esittelemään 

numeroitujen kokojen muotteja       yksinedustus

jos omaasi et sovi       ylimääräinen kaavitaan

                        ongelmajätteisiin

jos jää vajaaksi        almuiset mielennöttöset

            täydentävät sopivasti

numeroilla on aina kiire vuosi

kuin vuosi talvi kuin talvi kuin kesä ja syksy

lukujen yksiköt sinkoutuvat lävitseni

ja yhden uusi alkaa aina

ennenkuin toisen vanha          ehtii päättyä

likaisessa eläkepommissa

            yhtenä numeroituna naulana

kestävyysvajeen arkussa

jolla kansantaloutta kannetaan

            kilpailukyvyn hautasmaalle

rustailen runoja punon juonia

            numeroita harhautan

kun sanojen ja ajatusten hiukkasia

            kallossa kimpoilutan

tulen ja sumun sisällä

            ihmisen pesä

siivettömän eläjän

            sen kattona pimeys

joka painaa märkää ja mustaa

            maata vasten

ihmisen pesässä muna

josta kuoriutuu unelma

sillä on siivet ylittää pimeys

jättää tämä sumuinen polte

            sillä on kyky

            suunnistaa merellä         

            löytää se saari jossa on tupa

            jossa on       unelman koti ja lupa

viite: http://www.seijaeriksson.com/vagen-till-ljuset/

upottavan suonisilmän

          yli pitkospuuksi

                    hän asettuu

syöksyrinteiden kivikkoani

          rakkaani hän pitelee

                    että ehdin turvaan

siitä tunnen mä ystävän

mennä niin kauas               että hiljaisuus

            humisee          hellii

                    korvakäytäviä

                                   joita desibelien kuurot

            ovat moukaroineet

tulla niin lähelle että sydän  tuntee

            toisen sykkeen

                             yhteistä tapailevat

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2013/12/308-haaste.html

sanoisinko mitä se minuun kuuluu        että rukoilijasirkka syö

parittelukumppaninsa aktin jälkeen        susi raatelee lampaan ateriakseen

ovatko ne minun veljiäni että sanoisin: voi veliseni mitä teit

voi veliseni miten sinulle kävi        epäinhimillistä? eläimellistä? 

luomakunnan huokausta?        senkö vuoksi että Aatami & Eeva

ja kielletyn puun hedelmä        sekä eläimistä kavalin

vaiko sen että lymysivät       eivät sanonet sorry

nyt tuli moka        tullaan tullaan kunhan saadaan

vaatteet päälle        heetkonen!

jos eivät he niin       joku lapsistaan        ne vekarat tiedetään

olisi mennyt omenavarkaisiin

olisipa Saatana        heitetty Marsiin (kuten lehmä lentää)

onko jo nähty       kaikki taivaan kapinalliset 

universumi toimii        inhimillinen elämä        epäinhimillinen

ajatus törmää       pahan alkuperäseinään

ajatuksen vene        vailla melaa jolla pyrkiä        mihinkään suuntaan

kaksien kasvojen Jumala        kaksinaamaiset ja -mieliset ihmiset

toistensa kuvia        tarttumapinnat vastakkain

niitä keräillään       ja vaihdellaan kuin pojat

jääkiekkoilijoita        välitunnilla

                                 *  

joulurauhansopimus       neula heinäsuovassa       turha etsiä

on hangottava heinät pois        neula löytyy tyhjältä

lattialta        tyhjä mieli löytää

pipon väristä ei enää tiedä

           änäsaa vai äfäsbee

(en käytä oikeita lyhenteitä

etteivät guuglaa tätä)

            kaiken varalta

paras olla           ajattelematta

            ainakin puhumatta

ja touhuamiset            jos yhtään

            itsesuojeluvaistoa

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2013/12/307-haaste.html

olla hukassa       on osa 

jota meille tarjotaan

          aistien turtumus

väistämätön hyödyllinen aktiivinen

ovat sen etumerkit       kontrollia

joka alistaa aistumukset

          hupun peittoon

että en näkisi

simänkantaman taakse       sisälleni

että en kuulisi hentoja

          puistolintujen ääniä

koneiden jyrinän seasta

          kun tuuli vie meren tuoksun

yli kattojen       pakokaasujen

että ihoni kantaisi

          asetakkinsa kunnialla

hipiä hiertyneenä

          ei sietäisi  sormiesi kosketusta

parkkiintuneet sormenpääni eivät tuntisi

          ihoasi kyntäessään

          haluan vain olla

                    siinä missä olen

          täydesti ja painavasti joka jäsen

          joka lihas solut ajatukset mieli

                    kun painavana putoan ohi

          aineellisen       läpi aikakäytävän

          sinä sylissäni

pullisteltuani painojen kanssa

           kuntosalin peilin edessä

(ikäisekseen ihan muodokkaita lihaksia)

                     oikaisen läpi hautausmaan

ohi esi-isieni hautojen

           sinne sitä sitten kerran

(jos elän ja terveenä saan olla)

madoille tiedossa makoisa ateria

pullistua

läpi jokivarren ryteikön

                     rämmin

           kuloheinäaukiolle

hämärän keskellä valaistu ikkuna

ei        lasit laskevan auringon peilinä

asukkaat taajaman palvelutalossa

                     muistelemassa

kultaisia vuosiaan täällä

           vielä hetki sitten

valovuosien kultaamalla

           kuloheinäaukiolla

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2013/11/305-haaste.html

maiseman halki kulkee aita

           aidassa on portti

portilla seisoo joku

ei helpota menemistä että tiedän

           se olen minä

että sillä on jotain asiaa

sammaltava nurmikko

jää hyvästi      lumen peittoon

                     jää hyvästi

sammaltava maapuu metsän peitossa

           kivi pellon rauniossa

sammaltava sammal mihin asti

sinä sitten sammallatkaan

           kieleeni       päähäni

kun on aika       sanoa

osoitin kai liiallista innostusta

                     kuvataiteeseen

opettaja sanoi ei minulla siihen lahjoja

sitä uskoa sitten patosin ison altaallisen

           kunnes värit ja muodot koversivat

puroja sen alta ja pensselit

kuin tukkilautat      mursivat

           aukon patovalliin

värit ja viivat      käteni ja silmäni

           löysivät minussa toisensa

kuin joki joka laskee järveen

           joka jatkaa vapaana      mereen

kohta vieraat tulevat

           siihen ajatukseen on totuteltava

                     päästävä sen kanssa sinuksi

viite: http://www.seijaeriksson.com/an-artist/

Laiha-Lasse söi suolamuikkuja

          puukko-peukalo -otteella

aataminomena muljahteli

                   *

pajassa poljin lammasnahkapalkeita

kiertävä kyläseppä jakeli ohjeita

           paja puron äärellä notkossa

           siitä vesi saaviin        raudan karkaisuun

ympärillä huumaava angervikko

sepän askeleet lopulta kengänpohjan pituisia

                     *

lihava kuppari istui penkillä hajareisin

           ruokapöydän ääressäkin

saunassa mietin miltä tuntuisi

           jos vatsa niin iso

että ei näkisi pippeliään

                     *

kyläkaupasta ostin setälle pillilupia

           jätin veikkauskupongin

siellä haisi lamppuöljy ja hamppunaru

           jauhetut kahvinpavut

kuparisen kahvipannun vein

pelottavan vanhannäköiseen taloon

                      tinurille

                      *

sinä vuonna pitkä kuusikuja

            ei paljon ehtinyt kasvaa

en tiedä onko se vielä hengissä

minä metsän polkuja kuljin

           löysin kannon ja istuin

aloin ajatella korkeita

           linnunrataa ilman lintuja

huomasin kannon kasvavan

           laajenevaa kosmosnevaa

ohitin kannolla männynlatvat      alkoi huimata

siirryin maanläheisiin

           tiaisiin puunoksilla

kanto alkoi aleta

           puutiaisiin ruohonjuuressa

kohta nökötin kannolla jalat maassa

          metsä raskaana märästä

          harmaakaiho värisilmässä

viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/11/14/303-haaste/