metsä raskaana märästä
harmaakaiho värisilmässä
viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/11/14/303-haaste/
Kirjoittajan arkistot: runopasanen
Toden rajoilla
kuka kuvittelee totuuden
kirjoittavansa ihmisestä sanalla
tahi parilla monella monikin
sana on sirpale monta monta sirpaletta
ovatko peräisin samasta alkujoukosta
mikä niiden keskinäinen painoarvo
langoissa häilyvä mobile
*
tulen kärventämät tippuvat vettä
sammutuksen jäljiltä
karrelle palanein kasvoin
sideharsojen välistä silmät katsovat
niin kuin katsotaan kun halutaan tietää
onko jäljellä jotakin johon vielä
kannattaa katseen kohdistaa
tähän asti piilossa pysynyttä
jonka uskaltaa nähdä ehkä
Juna meren ali
yöjuna syöksyy meren alle pimeään
kuulen etenevän kulun rytmikästä huminaa
voin vain aavistaa kallioiden
tummat pinnat tihkuineen
raskas paino päällä
merenelävien huljuntaa
marraskuinen matalapaine ulvoo
meren yli litisevin askelin
myrskyn yllä toinen avaruuden myrsky
sielun laajeneva taju kaikkeudesta
ilta illan jälkeen juna pimeään
ja myrskyt jatkaa raivoaan
Paha satu
sytytit kerran muka-aatteen
kirkasvalolampun sen valossa varjot
olivat mustat ja pitkät täynnä syöpäläisiä
ulvontaa & uhoa:
epäihmiset vain solumassaa
jonka henki on sen hengitys
palvontaa ja joukkotuhoa
löit kerran veitsen peiliin
syöksyit vedenkalvoon
kun pilkallinen haamu nauroi
turhavallan salissa lamput sammuivat
viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/11/07/302-haaste/
Kolme kipaletta marraskuuta
näin päivälläkin pöytälampun
valokehä erottuu
ikkunan takana juhannusruusun oksat
roikuttavat vesipisaroita
pää alaspäin
syöksytorvessa tippojen rytmi
tärkeää on nyt vain solujen hengitys
*
kylmää sadetta bussi myöhässä
myös pimeää iltapäivä puolessa
kaikki rapaiset kärritiet täristään läpi
pusikkoisten jättömaiden
metsäisellä pätkällä valojen taistelutorni
metsäkone latoo runkoja lanssiin
kännykässä joku mainitsee Naantalin
bussin kellokin vielä vai jo kesäajassa
*
muutama lippu ja paketti päivän mittaan
äijien saapaskurat luututtava päätteeksi
taustalla hiljaa vanhaa tanssimusiikkia
oi villi ruusu Pogostan oi kukka Pohjois-Karjalan
sua aina rakastan
miten hän jaksaa kai juuri siksi
tämä on sataprosenttista
tästä ei voi uuttaa mitään pois!
Allhallows
tiedät hyvin että se lähestyy
kiihtyvää vauhtia
meteoriitti joka ei hajoa sinun ilmakehässäsi
väistämätön väistellään
kautta rantain puhuen
kautta rantain laiva kulkee
on sillä varmaan monta laituria
vielä ennen sinua
ei ota kyytiinsä samassa järjestyksessä
kuin tänne toi
puikkelehtii miten sattuu
kuten ajatukset vailla järjestystä
törmäilevät toisiinsa sinkoutuvat sirpaleiksi
satavat sanomattomina sanoina
vesipisaroina pitkin poskia
Käännekohta
läpsittyään ihan onnistuneesti
painikkeita palkintojen ja rangaistusten viidakossa
(tunnethan toki systeemin jolla sinut
vieroitettiin itsestäsi kohta sen jälkeen
kun äidistäsi jolla sinut kaapattiin
ennen kuin sinusta tuli sinä
ja liitettiin verkostoon)
Rotta ajautui huolimattomasti
suljetusta häkinovesta ulos metsään
aluksi ahdisti syvä huokaus
raikas ilma aukaisi kehkot
lihakset ja mieli rentoutuivat
ja mielen valtasi äkkiä villi ajatus:
en tarvitse sitä en palaa sinne!
Viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/10/31/301-haaste/
Torjuntaohjelma
näinä kiivaina aikoina luulen
monelle (jokaiselle?) tekisi hyvää
laatia henkilökohtainen
(tarkennan: itseään koskeva)
paskantärkeyden torjuntaohjelma
Viime yönä
tähtihoitajat harsoineen häärivät
kuun ympärillä
taivaan miekkamies on lyönyt
luoteesta kaakkoon
oikeasta reunasta palan pois
Sanojen sienimetsä
tuntemattomien polkujen oudoilla
metsäaukeilla karikkeesta
sanojen sienirihmastot pullauttavat
itiöemänsä ilmoille
kaikki nämä sanojen kääväkkäät
haperot ja rouskut
seisovat kuin tatit
eivätkä kirjaparat ehdi määritellä
mikä syötävä mikä myrkyllinen
viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/10/24/300-haaste-2/
Päivän sää
hätäiset lumet häipyvät
pimeän piiloja piisaa
hämärää märkää viljellään
satoa yllinkyllin
Syksyn rapsuttelua
maavoima vetää silmäluomia
taittuvassa valossa pilvet hilseilevät
maan nahkaa harava rapsuttaa
sen työt levälleen
tuuli kahistelee
vuodenajan kangaspuut sitkeästi
kuin hirvikoiran leukaperät
louskuttavat tummaa raitaa
*
kauhtuneen heinän sarkaoja
viilletyllä pellolla
takkuinen hiusvyöhyke
mustan miehen
arpisessa päässä
*
lehdetön haapa
haarautuva tumma salama
maasta iskenyt päin illan aurinkoa
*
syysoras vihertää nöyränä
tulevien päivien edessä
rohkaisua kaivaten
eikä kukaan voi taata
*
pakkasvalo katsoo vahvasti silmiin korviin
aallokon metalliinvivahtava kalske
valkoista tomua rantakivillä
sen koloissa riite lymyää
tyyntä odotellen
*
kuunpyöreässä valossa
saunan hormista savumerkki
suoralinja avaruuteen
siikaverkkojen kaarevat suorakaiteet
harjakattojen pohtivat otsakolmiot
ketokatajat kunniavartiossa valmiina
lumikuninkaan vaunuille
*
nostetaan verkot vedetään veneet
ennen kuin jäät ulvovat kuutamolle
aurinko kaukana ja tervan lämmin väkevyys
*
tämän kesän aurinkosato
pakkasessa ja kellarissa
auringon silmäluomia jo painaa
kuu nousee kuninkaaksi
kasvattamaan hallaisia hileviljelmiään
*
jää jakaa rantakiven
ilman ja veden valtakuntiin
kiven sisällä maailma yhtä
valo
valon kylkivälkkeitä
vetelen verkolla
jäätävät liukuovet
väsyneet silmäluomet
kohta syvyys sulkeutuu hämäräänsä
Siianpyyntiin
jostakin syvältä
eräaikainen yllyke:
siianpyyntiin siianpyyntiin!
siika siika järvenpiika
välkkyvää kylkeäsi
Lapin laajoilla vesillä
verkoin kohta vaanin
ennen kuin jääpalatsi
välkkeesi vaatii valokseen
Havahtumisen partaalla
jos uusi tarkoittaa että myönnän:
olin väärässä
jatkan mieluummin unta
en halua tulla herätetyksi vaikka jotakin
sen makeudesta on kadonnut
*
jos katson todella kuuntelen kunnolla
järjestäytyneiden ajatusteni järjestelmä
näyttää korttitalolta alan rakentaa
sen ympärille tuuliaitaa
*
varustan joitakin ihmisiä sädekehällä
jossa on piikit sisäänvedettynä
sitten myöhemmin kun petyn
painan säädintä ja piikit ponnahtavat esiin
eikä minun tarvitse pettyä itseeni
*
nukkuessani näen itseni
kuin lentokoneesta herättyäni vaivun heti uneen
jonka automaattiohjaus käynnistää
*
todellisuus on helppo kestää –
on niin mainioita keinoja paeta sitä
*
siirrän pommin sylistäni pöydän alle
sen päällä voi lepuuttaa mukavasti jalkoja
*
sanot että toiset ihmiset
ovat sinulle tärkeitä tarkoitatko että
he edistävät onnellisuuttasi vai että
olet onnellinen heidän olemassaolostaan
*
kenen tehtävä on sinun viihtyminen
kuka voi pelastaa sinut yksinäisyydeltä
itseltäsi oi kuka!
*
sinä joka luet tätä
kuka sinä oikein olet
kuka on minä jonka silmät tavoittavat
sanat ajatukset niiden takana
mieli jossakin tilassa päässä risteilyalus
valmiina täyslaidalliseen?
vai oletko laskenut aseesi
en minä mitään vaadi
ecce homo!
Viitteet: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/10/10/298-haaste/
Anthony De Mello: Havahtuminen
Sinä meri maa ja taivas
olet satama jossa loistoristeilevät laivat vierailevat
matkustajat nousevat maihin hetkeksi
sinua ei kiinnosta mistä tulevat mihin jatkavat
laumat kulkevat ympäriinsä maita ja meriä
kaikkiruokaiset idän- ja lännenkulkusirkat
olet maa johon sataa ja paistaa jotakin itää ja kasvaa
jotakin syntyy ja kuolee et välitä
tietää kuka on kenenkin isä ja milloin
ne versoavat ihosi läpi työntyvät toivorikkaasti kohti valoa
saavuttavat määränsä pettymystä ja onnea
olet taivas jonka alla pilvet poutaiset ja sateiset kulkevat
kulkunsa hempeiset ja myrskyisät et välitä
mihin päätyvät vedet mistä nousevat ylös
ne kiertävät rataansa alas ja ylös mihin ovat tottuneet
kastelevat niin viljan kuin rikkaruohot
Jälkisuven päivänä
tuuli
tuulee
tulee tuulemaan
koko aurinkoisen päivän
laavu suu ammollaan janoaa
järven ranta-aaltoa
savu pyörii pyörii laavun suulla
ampiaiset
kiertelevät
luhtasarat kahisevat rantarutakossa
mustat pisteet vedessä öttiäisten mobile
aurinkorinko au läikittää leikittää
valoa ja varjoa maassa puussa veessä
sanapasanen 