Lapin sää

          niin suvereeni

                     heittää hetkessä

                     helteestä hallaan

          tallaan taas näitä polkuja

pannun nokea ei sormi voi välttää

          naama ei itikkaa ei sormea naama

vesi juoksee ränniin        silmät mukana

ulkoilmamuseossa

             käpälälauta vartoo turhaan kettuaan

koltta repii leipäpetäjästä

            jauhon ainekset

jänkäkoira lentää avannosta

verkkovajan vanha vaari käpy kädessä

            etsii etsii eikä soisi löytävänsä

nälän heikentämä vanhus turhaan kapuaa

                        niliaittaan

            kesken matka katkeaa

kaikki askeleet on askellettu

            askelmat odottavat

            nuorempaa nousijaa

kun kevät kutittaa korvaa

            lirinä lorina kohina jyrinä

raapii laakson pohjaa

kuin koira tai kissa ylenantaa

           heinää syötyään

järistysten jälkeen siivekkäiden

sekakuorolaulu hautomisen hiljaisuus

          luonnon hauras lämpömuuri

          elävän suojana antaa toivoa

                     jatkuvuutta ilon

                     kärsimyksen kiertoradalle

kiukaan vesisäiliössä
              da-dam-da-dam-dam-daa
lämpö nousee ääni vaihtuu
              da-daa-da-daa-da-da-da-dab
pikkukuovin trillit säestävät
              pypypypypypy

yöllä hyttysillä sambakarnevaalit
        saunatuvassa   
valvon rankisessa harson alla
valoa kuin Riion auringossa
        muuten hiljaisuus

harmaata vanhaa mustaa uutta
asfalttista kilometriä toisensa jälkeen
    auto nielee vatsaansa
        kyltymättömään
karvatautinen poro ahmii apetta
    leinikkitautisella niityllä periskooppisarvet valvovat
vuosikasvut vaalentavat tummia havuseiniä
etsin merkitystä tässä syöksyssä
läpi piiritetyn käytävän jolle avaruus on
    sulkenut tähtisilmänsä
 jättänyt sokaistumaan valoonsa

soudan kohti
matkahuollon kolmioleipää
salaattipäällystettyä
hypotenuusa järveä vasten
Seitavaaraa
rinteillä honkien hopeaa

Muotkan ylänteillä vielä
valkeita juovia talven hylkäämiä
ohjaksia lahoamassa

ruutukaavojen kesäpuistoissa
    keisarillisen kesyissä
    kivet ja sora ikävöivät
alkukotiaan jossa jytisee luonto
        nurmikonhoitokoneiden jyrinän
        kävelykeppien kopseen 
        koneistetun musiikin sen fanittajien
        mylvinnän sijaan
sinne missä aaltojen liike tuulien tahdosta
on lajitellut kivet rannalle
missä veneen kokka nousee ja katoaa ja nousee
viiltää vaon soraan rannalle
    viillon jonka aalto heti laastaroi
        aalto jonka kivet ottavat vastaan
            otteella paiskaavat takaisin pärskeinä

omenapuu aloittelee kukintaansa

en odota siltä nyt paljon

niin paljon se kukki ja omenoi kaksi edellistä kesää

kummallinen puu

viiteentoista vuoteen se ei tehnyt

omenan omenaa

sen jälkeen pidin kirvestä sen juurella

kymmenen kesää

teki muutaman silloin tällöin

en hennonnut hakata

kaksi viimeistä kesää

omenoita ongelmaksi asti

en enää muista mikä lajike milloin kypsyy

hedelmät uhmasivat painovoimaa pitkälle syksyyn

Newtonkin olisi väsynyt puun alla istumiseen

vilustunut viileinä syyskuun öinä

luonnonlaki jäänyt keksimättä

Tuosta vierestä

tyhjältä tontilta harvensivat metsää

se on tapa täällä kerätä valoa

siivilöidä lehvistön läpi

tuuli ja vilpoinen lämpö

rentojen oksien liikkeestä

Sain luvan koota puita

kahdenkäden vesurilla vetelin

oksia vasta- ja myötähankaan

kasasin raahasin pokasahasin

ohuemmat: shrit shrat shrit shrat

paksummat: shriip shraap shriiip shraaap

koivut aisasin kirveellä

metrisinä pinosin kuusten suojaan

pimeällä ja kylmällä niitä sitten polttelen

talvisodan päivien taas koittaessa

käet niin transuja tässä valaistuksessa

ei toisistaan erota se toinen kuusen latvassa

pyrstö pystyssä kuin metsolla hangella

keikkuen niin että kukunnan loppu

nousee kiekaisuksi välisoittona

kiihkoisat kakistelut

ja se toinen jossakin alempana

pyrähtelee kuin pariisinvarpunen

trillit laskevat oksistoa alamäkeen

sulhonsa suloutta ylistää

Ihminen kutistunut maapallonsa kanssa pieneksi hituseksi universumissa tuhoon tuomitun maailmansa kanssa onko sillä merkitystä tapahtuuko se sadan vai miljardin vuoden päästä Kenelle on kenelle ei mutta periaatteessa Ehkä sitä satasta voidaan siirtää tuonnemmaksi Jäljelle jää sen merkityksen löytäminen tästä ja nyt Kääntyminen sisäänpäin Sisäavaruuteen Sitten huomaat että se on suuri hotelli jossa sinulla on käytössäsi vain yksi huone Tietoisuus Sinusta alkaa tuntua että kaikista muista huoneista nähdään sinun huoneeseen mutta itse et voi nähdä niihin Löydät sieltä huoneesta kyllä kaikenlaisia ihmeellisyyksiä Et saa niistä kuitenkaan pitävää otetta Ne ovat kuin vettä jota voit käyttää mutta haihtuvaa kuin kosteus ihollasi Olet apina joka yrittää löytää radio-ohjelman laitteen sisältä Paljon on saatu selville ei vielä sitä paljonko selvitettävää on jäljellä Alkuoletuksissa tarvitaan nöyryyttä joka näyttää olevan vaikeaa Erityisesti niille joilla on suurin valta ja voima vaikuttaa asioihin Jos tämän sisäavaruuden voisi rajoittaa aivoihin Sekin johtaa umpikujaan: jos aivomme olisivat niin yksinkertaiset Että ymmärtäisimme ne Me olisimme niin tyhmiä Että emme ymmärtäisi niitä Ja jos laajennamme tämän ulkoavaruuteen emme pääse ainakaan sen helpommalla Silti kaiken sen mitä ihmisen on mahdollista käsittää hänen on syytä käsittää Sillä vähempi on sen kieltämistä että on ihminen Vielä enemmän elää sen käsityksensä mukaan Olla valmis erehtymään ja korjaamaan erehdyksensä Tarkistamaan paikkansa suhteessa kaikkeen ja kaikkiin Luopumaan raskaista suojakilvistä jotka tekevät elämän kankeaksi Silläkin uhalla että ihoon tulee helpommin naarmuja Jopa haavoja Mutta siihen ”meidät on kutsuttu” Kutsuja jääköön jokaisen itsensä arvioitavaksi

vahingossa kai

syntyi yhteistä hyvää

oman edun sivutuotteena

saatanalliset säkeet veressään

esivallan väkivallalla

jumalallinen naamari tai järjestys

kun pahuuden olemus riistäytyy

kuten kipinä metsäpaloksi

kuten kokaiinikaupan voittoprosentti

on ainut vakaa ja dollarinippujen

sitomiseksi tarvitaan oma kuminauhatehdas

tai punnitusvaaka

saatanallisjumalallisen

valtiollisen valtatyhjiön

tilaa kärkkyy pelkästään saatanallinen

narkokapitalismi

kuolemaa halveksuvin ilmein

siitä eteenpäin kaikki on sumun peitossa

puhdistin langalla

kolme hammasväliä

luin ajatuksella kaksi runoa

ja lähdin lenkille

tavoitteena juosta kiinni yksi idea

satoi niin että laulurastas

kuulosti vesimusiikilta