aika on kuoppa meren rannalla
näet kuinka se täyttyy vedellä ja hiekalla
*
sanoilla ja käsitteillä luulen pysäyttäväni
ajan ja asiat tiettyyn hetkeen
vain matala pohjapato
jonka yli
virta jatkaa
*
olen olevinani mikä luulen olevani
en enää se jonka luulen jonkun muun olevan
*
paljon on sanoja sanakirjoja kirjoja sanoista
niiden toisella puolella enemmän
*
katselen kun ruoho tapahtuu
rikkaruohot tapahtuvat nopeasti
kerran kävin kuussa jo ennen kuulentoa
ei ollut häävi reissu pölyistä oli joka paikassa
noita-akkoja luutineen
ei näkynyt siivouspuuhissa
juustopuheita nyt en uskonut koskaan
sirpistä ei rukiinleikkuuseen
arpinen kovasti oli äijän naama
partaveistäkö lie varomattomasti käsitellyt
turha reissu mutta tulipa tehtyä
suossa sen sijaa on mukavaa sen väkevä haju
tunkee nenästä otsaonteloon suopursut rahkasammaleet
äimäsarat tupasvillat villapääluikat lainehtivat
kuin viljapelto likoan turverutakossa
jaloilla sotken mutavelliä
hauska on kelliä päivätorkuilla
kuuntalen kun allani ruuhella soudetaan
lähtivät matkaan seitsemäntuhatta vuotta sitten
orpo linnunpoikanen maassa
kyselee kaikilta vastaantulijoilta
anteeksi voisitteko kertoa missä on
ilmojen tie
äiti siitä aina puhui ennen kuin katosi
hiiri kysyy osaatko lentää
en tiedä mutta olisi hauska tietää
mene tyhmä kissan luo
poikanen menee
hädintuskin pelastuu siivilleen
puolisokean kissan kynsiltä
lentäessään näkee kissan jahtaavan
hiirtä huutaa tälle: kiitos neuvosta
tule sinäkin ilmojen teille!
aallot
ovat lakaisseet
rantahiekkaa
puhtaaksi koko päivän
holvikaarisia jalanjälkiäni varten
verkkaisia
sanoja
sannalla
*
mäntykangas rönöttää auringossa
paidan napit auki
sen hiki haisee
muurahaisilta
ilta kämpällä venyi yöhön
kovaan vastatuuleen oikaisin metsän läpi
yllätin karhun paskaa vääntämästä
pyyteli anteeksi:
kun on tuota mustikkaa nyt syötäväksi asti
minä että mitäs tuosta jatka rauhassa
tule huomenna uudestaan pyyteli siinä yhden maissa
otanko taskuradion mukaan?
Jos et sitä radionovaa…
no en en yleykkösen yhden konserttia ajattelin
siinä me sitten seuraavana päivänä
eri puolella isoa kiveä
ettei käy pahasti jos tulee vahingossa
huitaistua käpälällä
kuunneltiin
Bachin H-molli messua
Sola Dei Gloria
mato maassa lintu ilmassa
lintu maassa mato linnussa
mato ilmassa linnussa
lintu maata mato lintua
Sähköjohto riippuu katosta tai sitten ei
(tämä on yleinen käytäntö riippumatta katosta)
valaisin riippuu johdosta tai sitten ei
(nämä ovat kaksi yleisintä käytäntöä)
lamppu riippuu valaisimesta ja valo
riippuu lampusta samoin
voi olla myös valottomuuden laita
sähkö riippuu firmasta
sähköfirma voi riippua ilmasta vedestä maasta puusta
osakkeista tai melkein mistä tahansa muusta
En tiedä mitä sähkö on jotenkin se
liikkuu johdossa ja toimii
niin että on on tai off tuossa lukulampussa
kun istun tuolissa lukemassa hyvä että en
sähkötuolissa
ei olisi mukava lukea edes tiilenpäitä
miksi kolmipuolueloikkaajia on niin vähän eduskunnassa?
mistä voi hakea apurahaa sammakon ja hepokatin
hyppygeenien siirtämiseksi loikkaajille?
ovatko aussit ottaneet jo pitkänkin loikan kengurututkimuksissaan?
kuka keksi mitoittaa haravan piivälin
hepokatin hampaisiin sopivaksi?
veikö joku tutkija hepokatin jalan?
*
montako reikää lävitseni kulkevat
avaruushiukkaset minuun päivittäin tekevät?
nekö ne tekevät reikiä päähäni?
(viite: Pablo Nerudan kysymysten kirja)
haistan kukkasen kun käsketään
ja palaneen käryä
kuulen sen mikä kuuluu kuulla
paremmin hiljaisuuden
näen kaiken mihin älyni riittää valoksi
mitä tunteiden verhot eivät pimitä
tunnen vaikka järki kolmesti kieltäisi
verhojen heiluttelun
maistan sitäkin mikä ei maistu
kaikkea pitää koulussa opittiin
ennenkaikkea luulen paljon
luulen tekeväni valintoja
puhtaalta pöydältä jonne lattian
suuresta hämärästä
joku on nostanut jotakin esille
illalla hankasin kiilamaista liuskekiveä
kiviuunin kylkeen
keihään kärjeksi
yöllä huusin perässä kulkevalle ihmisjoukolle
mitä te saatanan apinat
siinä kuljette menkää kotiinne miettimään
muutakin huusin
huusin turhuuksien markkinoista
kunnes ääneni sortui
kävelin läpi väistyvän väkijoukon
en ollut Hyvä Paimen
raateleva susi olin joka lauman hajotti
kävelin lapsuuteni metsiin
läpi kivikauden
valurautapatojen aikaan
joku kysyi oliko minulla nälkä
minulla oli iso nälkä
juutuin rinteeseen
ihmettelemään
pakkomielteisiä
vastakkainasettelujani
niin kuin muka voisi
valita tuon
ja jättää toisen
kaikki ne on koluttava
laakson ryteiköt
ylänteiden jäätiköt
puuvyöhykkeen rajalla
rinteessä luolan suulla
tätä kirjoitan
vastarinteellä laakson takana
putoava virta niin kaukana
että veden liike ei erotu
vain kohina jota tuuli kantaa
helppo on kasvaa alavassa laaksossa
keekoilla reheväksi ja korkeaksi
päästä valtaan saada alamaisia
kuningastietä
korkealla viileässä niukkuudessa
kovat ja kylmät tuulet pitävät kaikki
pieninä näkyvät kauas
värit
näkyvät kauas
tiheät ryppäät
sulavan lumen reunamilla
virkkuukoukulla kaivetut väärien
ruohojen juuret
kynsisaksilla tasatut nurmikon reunat
omakotikorttelin pihakilpailut
nyysitty tontti on pihakaunis
haava luonnon moninaisuudessa
sikäli kuin
sitä on
rajan takana siili
torikauhuiset piikit pystyssä
pensaan juurella:
uskaltaisiko nurmikon yli
kuviteltavissa oleva täydellisyys
jättää inhimillisen vajauden
ilmakehän
sekavine detaljoineen
huojuvine taloineen
täydellisesti inhimillisen
muuttaa ikuisten ideoiden maailmaan
*
kalsean ja kodikkaan
rajalinja kauneudessa
yhden kirjaimen ero kauheuteen
jäniksen tieto-opillinen käsitys
pää pensaassa oksat raapivat korvia:
olen olemassa
jos korvani heiluvat metsästäjä luulee
että valehtelen eikä ammu
niin monta viivaa
on hornaistu nokkaan
sosiaalista mielihyvää saavutuksista
on syntynyt jähmettyneitä luutia
kierrän kaukaa
pelkään tartuntaa
tunnen itseni välillä niin huonosti käy
puhun niin vuolaasti sydämeni ääni
hukkuu sen tulvaan
hengenpelastaja ei toimi luulee
että henki on noissa sanoissa
tiukka vietäri vetää joukkoon
siihen loukkoon
kuin savu haihtuu tuuleen
niin näyt unessa varmoina nähdyt
akileijat kypsyttelevät
kodissaan uutta
sukupolvea
muutama sinipunainen terälehti
maahan pudonneena
narsistisen kukoistuksen päivistä
*
näen sinut
kirkkaan veden läpi
uit hitaasti pohjassa
puhdas hiekka
pölähtelee kevyesti
signaalit heikkenevät
syvyys ja tummuus vahvistuvat
aurinko hellii jo liikaa
jonossa janossa
tästä vauhdista ei voi hellittää
poikkeamat sivuun
merkein kiellettyä
kääntyä metsän kätköihin
missä punakekomuurahaiset
kulkevat suoraa polkuaan
varvikon varjoisaa kujaa
deterministisella tyyneydellä
säätävät kekonsa lämpöä
paremmin
kuin tämä auto
tämä hämy
isä keskike
sän yösade
sisältää enemmän
kuin heinähelteet
tuntematonta
harvat liikkuvat
sen kosteissa
kainaloissa kastelevat
paljaita jalkojaan
koko keko
mainen keho
peittonaan
puiden varjot
haapojen havina
vilinvärinät
