olen jättiläinen
hengen jättiläinen
jääkauden aikainen siirtolohkare
jyrkänteen reunalla
riittää että pieni voima
kuin muurahainen
kohdistuu kylkeeni oikeassa kulmassa
ja syöksyn suistun kuiluun
kuin en koskaan
olisi ylhäällä olleetkaan
Kirjoittajan arkistot: runopasanen
Jäänestoa
muistatko sen lokakuun tuulisen aamun
ja aallokon
kun koivujen lehdet
eivät enää pehmentäneet ääniä
miten jäiset kiteet helisivät
meidän oli lisättävä vauhtia
oltava aaltoja nopeampia ja elävämpiä
lämpimämpiä
viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/02/07/273-haaste/
Pateettinen sinfonia
nyt louhitaan yhä enempi reikiä maahan
tarkista http://yle.fi/uutiset/tuoko_ryntays_
kaivoksen_naapuriisi_katso_kartalta/6476988
onko takapihallesi tulossa kaivos
jos on niin ole ylpeä olet osa globaalia trendiä
alkuperäiskansojen vähäiset pirstaleet maksetaan
oleskelijoiksi mukaviin majoihin lihomaan
kuolevien kulttuurien saattohoitoasiantuntijat
tekevät itsensä toteuttavia ennusteita ja kulttuuriväki nyyhkii
valskaavat padot tai fuskaavat valvonnat eivät oikeasti haittaa
muita kuin niitä jotka sinnittelevät vielä takamailla
sillä luonto ja sen lyriikka on kaluttu koiran luu sieluissamme
kaikki tämä vaivalloinen työllisyys
anteeksi voittoa tuottava sijoitustoiminta tarvitaan
siksi että yhä enemmän kuumehoureisia ideoita
voitaisiin panna alulle kyhätä lyhytkestoisiksi härveleiksi
shoppailija jos kärsit yksinäisyydestä ota kaveriksi kauppaan ketjun asiakaspalvelija jos sinulla on vaikeuksia saada tavarat mahtumaan
asuntosi neliöihin ja kuutioihin palkkaa ammattilainen
pohtimaan miten tavarat sijoitetaan tehokkaasti
sielu sielu on sinulla jälkeen jätettävää
roskalavalle mätettävää kun aika sinusta jättää
yhä kiivaampaa kierrätystä ja pahenevia ongelmia
ammutaanko ne avaruuden mustaan aukkoon
ja hei kuu-ukko on sinun syytä pelätä sillä
juustovarkaat tulevat viiltämään lisää arpia naamaasi
ehkä kohotamme kasvojasi kaatopaikoilla
ainakin ongelmajätteille olet halvempi kuin musta aukko
mutta oi ihminen miten musta on sinun sielusi aukko
sinne mahtuu vaikka koko maailma eikä se riitä tukkeeksi
miksi oi miksi se on niin vaikea tajuta?
Neutraalia
ketkä sen majan rakensivat
ja ketkä sinne kotileikin perustivat
ketkä sen leikin hajottivat
ja ketkä sieltä itkun kanssa lähtivät
se jääköön sanomatta
sillä tämä on
sukupuolineutraali runo
Kellot
digikello
viittoo mykkänä ja naama irvessä
koko ajan
että aika on että se ON
ja vaikka mitä jo on
mitä äijä vielä viivyttelet
haihattelet joutavia
sinua odottavat monet toimet
heitä yltäsi jo laiskan loimet
mekaaninen rytmittää tik-tak
näkyy silmiin kuuluu korviin dak-dik
kertoo joka hetken
siinä meni sekin yik-yak
iloisesti surraan rak-rik
lumoavaa ajan virtaa
makaa ukko makaa rauhassa
tina sulaa valinkauhassa
kiinni et saa minua kuitenkaan
Ne ovat täällä taas
appelsiinit tummuvat puissa
putoavat maahan ja tallotaan
oranssi veri purskahtelee
rauta-anturoiden alla
ne ovat täällä taas
viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/01/31/272-haaste/
Syyria
sadetta mutaa kylmää
pommeja
naiset ja tytöt paossa luolassa
miehet ja pojat vankina tai tapettu
mattoja maapohjalla hytinää villavaatteissa
kaminan savua silmissä
pommeja riittää vaikka leipä loppuu
niiden kurssi voi aina hyvin
ja on varma sijoitus
viipyvät kevät ja pääskyt
Maailman menoa 2
oliko muunlaista
turmeltumattomuutta
kuin barbaarien raivokkuus
kavioiden ja tuulen nostattama pölyinen vana
ja askeettinen kieltäymys kaikesta mikä hidasti sen etenemistä
oliko sivilisaatioilla muuta annettavaa kuin
onnen seuralainen velttous
(jälkipolvet uskoivat kivitettyihin profeettoihinsa
ja nimesivät sillä sanalla
tuhkaa tukassaan)
kuvitelma että näin voisi jatkua
polvesta polveen vielä kun
pölypilvi lähestyi
heidän kurkkujaan kuivattamaan
missä kulki tai kulkee
vedejakaja
jossa uudet tavoitteet
eivät elähdytä ja saavutukset paalutetaan
sisäpiirin suojaksi
sukupolvesta toiseen jopa kolmanteen:
meidän jälkeemme vedenpaisumus
syökäämme ja juokaamme
& muutakin kylttyyriä myös
rauhanajat ohikiitäviä välähdyksiä
tähdenlentoja historian taivaalla
lupauksia jostakin joka olisi mahdollista
kuin jos ja jos ja jos
Mato matkamies maan
Sanoita menneisyytesi
epärytminen sävellys kuin ontuva
ja tulevaisuutesi eriksson
piirrä kartta mielesi louhikkoisesta maastosta
tummat lammet sulle loistaa ja rakkarannat rakkaat
sillä suunnistat kaikki päiväsi sinulle annetut
luo kuvia ihmisistä kuva ihmisestä kuva ihmisistä kuvia ihmisestä
jokainen on taulunarvoinen
näverrä sapluuna ja väriä täyteen
tee teoria jumalista tai Jumalasta
jotakin pitää olla mikä ei varmasti täsmää
sinä vaivainen mato maan kosiomatkallaan
näin taaperra ristiin rastiin toivo osuvasi
pimeänpiilosilla pitkospuille
joita kontata kovalle maalle
Kirjasto
kirjain kirjaimisto kirja
Kirjasto
lumihiutaleesta lumivyöryksi kasvanut
tiedon taidon ja taiteen tallennettu tulva
ei kysy hintaa ovet ammollaan
kuin suu auki hauki laulaa puussa
kaikki kirjoitetut ihmeet
niin hämmästyttävät
viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/01/24/271-haaste/
Lähellä on kaukana
runoilijat matkaavat kaukaisiin maihin
räjäyttämään
tajuntansa eksotiikalla
kaihoisat näkymät iltahelteisillä
valohiipuisilla terasseilla
etäisten slummien tumma haju
kirjautuvat lehtiöön hotellissa
jolla siedettävä määrä tähtiä
hei minä täällä vikisen
mies Pihtiputaalta paikasta
josta Tokion Pekkakin
olisi ollut innoissaan
(viite: http://www.mtv3.fi/uutiset/kulttuuri.shtml/suuri-suomen-ystava-tokion-pekka-on-kuollut/2002/06/118175 )
Jonka juurella asunto
tänne tumman korpikuusen alle
jossa lumi kelpaa
lämpöeristeeksi
saapuu auringonmailta uutisia
Grimmin julmia satuja verisaaveineen
niin lyhyt ajan historia
jonka katveessa lymyävät
kauheudet
kuin kulman takana
pienessä kylässä
nyt valosta kepeä mieleni
auringon lumoissa
kimmellys
huurteisen kuusen oksilla
lumen vaimentavalla pinnalla
Se mikä on
joskus vain on
että se mikä on
vaikka ei ole sitä mitä pitäisi olla
on harvinaisen hyvin sitä
mitä sillä hetkellä
on hyvä olla
Sanojen takaa
Tavatessaan ihmiset syytävät
sanoja toistensa päälle kuin viljelijä
siemeniä sinkoilevat kuin jättibalsami
siinä toivossa että jokin niistä
itäisi ja kaikki tämä molemmin puolin
niin että ilma on täynnä
toisiinsa törmääviä ja putoavia
pääsemättä perille
Vähän on henkilöitä jotka malttavat
eivät ryhdy esittämään tarmokkaita
tule toistensa päälle tutustumisrituaalein
sanapää edellä
malttavat kuin sydämelliset koirat
heiluttaa häntää aistia sanojen takaa
sen mitä kuuluu
sillä sanat kertovat aina saman että hyvää
vaikka henki olisi juuri lähdössä
Uho
vuosien tuhka päälläni
sen kätköissä kuumuus
valmiina tuleksi varokaa vain
kaikki risumajat
jotka olette päälleni rakentuneet
kun tuuli nousee
Pakkasella liukkaasta
ilma on niin kuivaa
ja lumen kitka hirmuinen
suksi ei luista
natisee kuin heikot liitokset
kengän alla narisee
aivo huutaa kalaöljyä
liukas ei ole suomalainen sana
se etuilee viimeksi helmikuussa ja nyt jo taas
Suomessa ei etuilla jonossa
ei taksikopilla ei nakkikioskilla
tai tulee turpiin
liian liukkaille nyrkkikitkaa
viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/4414912/270-haaste/
Maailman menoa
voi Eurooppa ei sinulta vaurautta puuttunut
palvomasi jumalat vain hylkäsivät sinut
kyllästyivät mukavuuksiisi
vaihtoivat asuinsijaa
*
hovirunoilija ylisti suu
täytettiin helmillä
ivailijan suu tukittiin
myös helmillä
sieltä kuului shössötyshtä
hampaattomalta
*
valtiot ja dynastiat
tulevat ja menevät
myös mantereet ja meret
pysyvää vain näkymätön
valtakunta valtaa vailla
eikä historia osaa sanoa
mitä jääkään jäljelle
jos vallanhimo ja juonittelu
motiivien joukosta
joskus katoavat
Yövieraita
Anna-äitillä oli hyvä kuulo. Se piti peräkammarin ovea auki ja kuunteli mitä keittiössä ja olohuoneessa puhuttiin. Kun puhujat eivät edes muistaneet hänen olemistaan, hän sieltä näkymättömistä heitti asiaan liittyvän kommentin keskelle puhetta. Sanoin joskus, että olisi hyvä, jos eläisin yhtä vanhaksi kuin äiti. Mutta nyt olen jo vähän ohikin.
Minunkin kuulo on hyvä. Välillä tuntuu, että liiankin hyvä. Aamuyöstä alkaa rafiikki. Ensin soi ovikello, mutta eihän siellä ketään näy. Pitää silti käydä katsomassa kaiken varalta. Pitää varoa ettei nouse liian nopeasti, kun huimaus on muutaman kerran heittänyt nurin. Onneksi ei ole pahemmin käynyt kuin mustelmia vaan.
Palaan pitkälleni ja kuulen sitten liikkumisen ääniä huoneissa. Kysyn, mutta kukaan ei vastaa, sen olen jo oppinut. Mutta kysyn silti kaiken varalta. Tämän huoneiston entiset asukkaat menivät siihen taloon, jossa minä ennen asuin. Mikäs tässä jos olisi Vilho vielä kaverina. Miksi sen piti kuolla jo niin aikaisin. Sehän oli onnellisinta aikaa, kun oltiin kumpikin eläkkeellä ja lapset jo omillaan. Olihan niitä murheita jo ehtinyt ollakin.
Kummallista se on tuo aamuyön liikenne tässä huoneistossa. Joitakin ääniä välillä tunnistan, kuka on sanoja. Joskus ovi kolahtaa niin kuin Vilho olisi lähtenyt töihin. Ja silloin tulee mieleen, että voi voi, enhän minä ehtinyt sille eväitäkään vielä laittaa.
Sukuvika
Suomea vanhempi nainen
sauva oikeassa kädessä
vasen käsikynkässä
kierrämme korttelia
puhelee että jos näitä
elonpäiviä annetaan
niin kyllähän minä
seuraan vaikka teidän elämää
ja sehän siinä ongelma onkin
kun siitä voi mielensä pahoittaa
se elämä ei niin jumalista
että sinulle mieleen
jos edes ihmisiksi
seuraavana aamuna jo
puoli-itkun kanssa että voi
kun tämä elämä on huonoa
ja kun osaisi edes itkeä oikein
lohdutan että
sukuvikahan se
kun itku ei luista
Hyvää päivää säilän vartta
XXX
XXX
miekalla useimmat pysyvät loitolla
oudomman vastaantulijan kanssa
kevyesti vain kopsautetaan
tuttujen kesken voi otella
näyttävästi kumpikin tietää
mihin seuraava heilautus suuntautuu
kumpikin tietää että toinen on valmiina
lopuksi kevyt kumarrus ja ottelijat jatkavat tahoilleen
niin elämä menee hyvin käyttäytyvien kylässä
joku outo
jurottaja
joskus tekee
poikkeuksen
painaa ohi
säilättä
kaulukset
pystyssä
mikä lie
piruparka
kun ei kel
paa niin
ollakseen
kai tai
pelku
ri vain
