Kirjoittajan arkistot: runopasanen

Sirpaleita (15)

Kuva

Aamulla tuntureilla

oli niin pilven näkö että

en olisi huomannut niitä

jos en sijaintia tietäisi

Puolilta päivin ne kuivasivat

kasvonsa valoon pyyhkeeseen

ja hymy levisi metsän ja

jäälakeuden ylle

*

Puita katsellen voisi luulla

ettei ulkona tuule

mutta kun kuljet aukealla

tunnet ilmavirtauksen tasaisen

massiivisen liike-energian

puuskumattoman vahvan virran

Avaruuden tyynistä lähteistä

*

Kiulu on hujautettu

otsoninsiniselle lattialle

puut huiskivat sitä puhtaaksi

osa jäätyy raitoina kiinni

*

Jäistä vapautuneen järven kirkas silmä

tyyni kuin lepäävä lapsi

rannat kallioineen paljaana

Talvisen hämärän sisällä

säilynyt muistinripe aavistelee

toimeliaan elämän pursuilua

*

Koivunsilmät raottavat

ruskeita luomiaan

vihreät silmät viiruina

odottavat yönlämmintä sadetta

Valmiina valtaamaan

laakson ilmatilan

tuoksullaan


Äiti ja poika

Poika vääntää ovikelloa kuuluu

metallinen rämähdys

Liikkuvissa osissa rasvanpuutetta kestää

ennen kuin äiti ehtii ovisilmälle

Vanha nainen asuu yksin

ovi toisen kerroksen

portaikon vieressä Poika pelkää

horjahdusta ja kaatumista

vuodeosastolle riutumaan joutumista

Vanhus asuu yksin mutta herätessään

aamuyöstä huoneessa on joku

joka lähtee aina ennen kuin hän ehtii

nähdä kenen läsnäolo

on ollut hänen kanssaan yön

Pimeinä hetkinä

Juttelevat niitä näitä harvakseen

puheenpälätys ei kuulu tapoihin

kahvit touhutaan pullat pakkasesta

Poika sanoo on lähdön aika

Sitä äitikin arvelee

Eri matkasta

Saattelee sitten pojan sauvakävellen

lähikaupan ohi jossa vielä käyt rollaattorilla

Yhdellä huilitauolla se onnistuu

Äiti ja poika kulkevat hetken yhdessä

välillä muuri jonka yli kasvot näkyvät

muistojen ja unohdusten kivistä rakentunut

enemmän itkumuuri kuin ilomuuri

Molemminpuolin sen koloissa

pieniä paperilappuja


Kukkia ja kukkia

Narsistit tunkevat itsensä esiin

lehtiroskan seasta roskalehtien sivuilta

krookukset tulevat syli auki

Talviseen päähän

koteloituneet toukat

värähtävät


Aamuhavainto

Pururadalla pyy

pyrstö pystyssä

naaraalle esittelee

mieskuntoaan

Balleriinan lailla liukuu

radan poikki tepsuttaa

tämä tosilintu-uros


Tuoksu

Syyssuolla

palavia haluja halavia pajuja

sieraimia halaavia hajuja kunnes

lumen ja pakkasen miliisijoukot

pamputtavat suonsilmää

Keväällä vaiverot

rämeiden vaatimattomat

kuihtuvat lumien myötä

haastavat torkkuvat pursut

viemään viestiä

kohti syksyn kliimaksia

väkevästi tuoksuvaa

(viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/3219675/246-haaste/ )


Käskytystä

Lipputanko rummuttaaa

löysällä lippunarulla kylkiään

kuin hevosvääpeli ratsupiiskalla

saappaitaan: ne liput ne liput

missä viipyvt liput


Säilyvät arvot

Ketuilla on luolansa taivaassa

ja linnuilla pesänsä kiinteistöissä

arvot säilyvät sillä

maan köyhät kulkevat arolla eivätkä jonota Kalliossa

kuin autiomaan villiaasit

He etsivät

syötävää ruokaa lapsilleen

(viite:Job, Ihmisen poika ja leipäjonot)


Onni on

Onnenpekka

(Job: kun hänen sonninsa astuu aina se siittää vasikan)


Onnen hylkäämä

 

Anteex anteex luulin paskapytyn vanteex

 

 

(viite Jobin kirjasta: Onnen hylkäämä ansaitsee halveksunnan,

sanovat ne joilla ei ole huolia ja töytäisevät

vielä kerran sitä joka jo horjuu)

 


Haikut juhlan ja arjen vaihtelusta


Iltamaväki

intopiukkana irti

Ilakointia

*

Aikainen aamu

aurin kokinankea

Arjen aherrus

*

Päivä puksuttaa

pätkitellen päähämme

Puuhat pulkkaansa

(viite:  http://runoruno.vuodatus.net/blog/3214127/245-haaste/ )


Historiaa

Ei ollut

mitään analyysiä kontekstista

missä silloin mentiin Mentiin vain

yhteiskunta ja sinä ja minä

ja sielunpelastus joka laajeni luontoon

molempia uhkasi ahneuden perkele

sielu mieli keho henki luoja luomakunta

vastaan systeemien lainalaisuudet

kuten lait lainkuuliaisille juututtavaksi

kuin vene salakarille

jotta mahdollisuuksien taitajat

näkisivät ne hyvin kiertää

*

Olimme mahdollisuuksista

sokaistuneita toukkia

jotka luulivat voivansa sivuuttaa

koteloitumisvaiheen

aloittavansa lentämisen tuotapikaa

Ilmojen taitajat pistelivät saaliin poskeensa

lihoivat lentokyvyttömiksi


Aamuolentoja


Nokkosperhonen

viileästä yöstä noussut

asettuu paimenkoiran

aurinkoisellle turkille

Koirankin mielestä

se on ihan jees

 *

Perhonen väistää ihmistä

seuraa nelijalkaista yhteistä ystäväämme

kunnes maisema avartuu

pelottavaksi ilma täynnä

kevätnälkäisiä suita

  *

Tulvavesien kiitävät massat

pistävät reimarin liikkeeseen

päättömän vesihirviön keinuvaksi kaulaksi

Sinitiainen korren selässä:

sama liike tuulivoimalla


Pesät

Pulmusparvet kiertelevät

ruokailupaikkoja lintulautoja

hankien tarjottimelta koivujen siemeniä

Karut ylängöt

vielä lumen alla

Pesimispaikat

*

Keskeneräisen kodin sisällä

työkoneiden äänet

ovat hetkeksi vaienneet

katson nyt koivun kylkeä

Sen tuohen pintasilkkiä

iltatuulessa irrallaan heiluvaa

Kesällä se löytyy

peiponpesästä


Hakusanoja+yksi a (sekä sulut)


 

vaikka aamuun on vielä aikaa

ojan ylitin aivan liian myöhään

tajusin sanat

kaivaa itselleen kuoppa tarkoittaa

unien taloa

pohjoissuunnan katsominen kellonviisareista

onko poroja varten oranssin väristä poroaitaa

(vallankumouksen väri paliskunnat varokaa porot nousevat!)

kuka keksi kengännauhat

Mies puu ja runo

(viite:  http://runoruno.vuodatus.net/blog/3208849/244-haaste/ )


Uutissopasta

Mätämme lautaselle soppaa läviköllä

kuka lävikön teki miten mitoitti seulan

mitä muuta kuin lautasella näkyvää

soppa sisältää

 sattumuksia (?)

Museoissa naureskelemme

vanhojen reikäkauhojen tendenssiä


Loppu(i)tulos(i)

Kiipesit uutterasti

pääsit huipulle

teit tulosta

olit verkossa

sormi sormelta varvas varpaalta

ajatus ajatukselta

Eräänä päivänä huomasit

huipputuloksen lopputuloksen:

tulos(i) loppui(vat)

*

Harrastit ihmiskauppaa:

salakuljetit itsesi rajan yli

vapaa-ajan valtakuntaan

jouduit verolle kun

jäit kiinni panttasit sisäelimesi

Pää ei enää kelvannut


Rajankäyntiä

On syvyys jossa maan kuumuus

ja avaruuden kylmyys

käyvät sotaa raja liikkuu

suunta vaihtuu kahdesti vuodessa milli milliltä

Hetken kestää status quo

vällyjen alla

Ilma on tuulihattu

juuri kun sai routansa

haluaa sen sulattaa

vakaa maa kysyy

mistä nyt tuulee

vetisestä pelto-ojasta sorsa

empivä lempivä vastaa:

vetelästä etelästä


Suomen kevättä


Räntäsateen alla

kestää joutsenen selkäkumpu

päätä ja kaulaa torkkuu

siiven alla tyynesti

olkoon aurinko missä on

ruoka on kaulan kantamalla

*

Neiti iloinen

persoonallinen perunanenä

luotsaa bussia läpi märän

läpi tuiverruksen yli sohjoisten tienpätkien

ohi pullapuodin räntäisen

läpättävän markiisikankaan

Koko pitkä maa kesänrakentajan

pilven alla joka räntää maata

Vuotsosta Kemiin etelämpänä

tien varren ojat ja purot tummuvat sulavesistä

yksi skootteri Rovaniemellä

ei kesää tee

*

Jossakin isot miehet

hakkaavat poloisen pientä

mustaa kiekkoa 

kepeillä

telovat toisiaan

selostaja karjuu lumoissaan

Oi Suomen Kevät!


Ei hullumpaa

Jäätä pitkin ajoi

hevosellaan reessä seisoi

kuljin mihin suuntaan vain

se aina tuli vastaan

pärskyi hevon kuolainsuu

ja kuutamossa höyrysi

Aina oli yhtä pitkä matka

kotiin se liukui karkuun

valot kätköön rantametsikön

kulkujäljet mennessään

vei viima pitkin lumen pintaa

kai oman polun niistä rakenteli

Ei hullumpaa ei hullumpaa

se lauloi ajaissaan

ja läiski ohjaksin

nahkaa nasahtelevaa

Takamailla ulvoi sudet koirasudet

tanhuvilla vastasi

reki naukui jäällä

 

 

(viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/3203370/243-haaste/ )


No comments

Kuvani meni rikki

sen kiiltävä lasitus

sumeni säröille

ripustus petti

siihen oli kertynyt

niin paljon painoarvoa

arvovaltaa sananvaltaa valtaa

kuva jota niin huolella

rakensin vuosikaudet

ja nyt tämä moka

Sen kanssa on mentävä

läpi paprazziparven

kädet ojossa odottamassa

etuoven edessä takaoven takana

vaikka hyvin tietävät:

no comments

(viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/3198027/242-haaste/ )