Pimeyttä, kosteutta, ravinteita

väri jota auringon säteet säälivät:

täydellinen ympäristö siemenelle

avata kuorensa idulle,

joka osaa ja jaksaa

valoa kohti

Viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/03/447-haaste.html

Tulla lauletuksi

kaulaa myöten mutaan,

olla ohikulkijoiden armoilla

häviön jälkeen,

epäihmiseksi alennettuna,

saa lauletun kadehtimaan

villisian vapautta

mutakylpyineen

Viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/03/447-haaste.html

Emme puhuneet siitä

mistä emme ikinä puhuneet

Siitä mistä olisi pitänyt,

tuli välillemme muuri, joka kasvoi

itäistä pituutta, läntistä leveyttä

Jos olisimme, kumpikin olisi kiertänyt

muurin toiselle puolelle  eri päistä

Olisi pitänyt käyttää lekaa,

olisi pitänyt käyttää katapulttia

Konditionaali on pirullinen aikamuoto

viite:  http://runotorstai.blogspot.fi/2017/03/446-haaste.html

Mitä voi sanoa Käsittämättömästä

Voiko sitä tavoitella sanoilla,

kun se on kääntänyt selkänsä ja onko

oltava hiljaa, kun se katsoo olkansa yli

Voiko sille sanoa mitään,

mikä ei tuntuisi valheelta,

voiko siitä sanoa mitään,

mitä se ei itse tietäisi paremmin

Miten käsittää Käsittämätön,

miten Käsittämätön käsittää?

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/03/446-haaste.html

Mies poraa näytteen männystä,

laskee lustot: kaksisataakaksikymmentä vuotta

Merkitsee numerot lomakkeelle,

katsoo kelloa: työaika päättyy

Ajaa kotiinsa, syö karhunlihaa,

lysähtää sohvalle katsomaan luonto-ohjelmaa

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/03/446-haaste.html

Voi teitä kauniit kukkaset,

kelpaatte liian moneen ja monelle

voidakseni ottaa teidät vakavasti,

kylvette suosiossa, minun suosioni

ei tuo teille mitään lisää

Säästän sen nokkoselle,

tuulensuosijalle, joka ei ihailuista nyrjähdä:

polttaa askeleistaan tietämättömiä,

tasapuolisesti

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/03/445-haaste.html

Muistatko kammarin,

kuivakukat sen seinällä,

kauhtuneet ja pölyiset,

hänet joka ei tohtinut

koskea niihin etteivät murenisi

Näki ne yhtä kirkkaina

kuin sinä syksynä, kun hän keräsi

ne nupuissaan nippuun

ja sitoi pellin varteen kuivumaan

Näki meidätkin kuin kukkansa

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/03/445-haaste.html

Jos en vahingoittaisi koivua,

kiskoisin sen kyljestä tuohta,

tekisin siitä megafonin,

kapuaisin korkealle kivelle

ja huutaisin sinulle runoa,

niin kuin kuiskataan rakkaalle,

metsien, järvien, soiden yli

Risuisin riimukirjaimin

kirjoitan sen polkusi varteen

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/03/444-haaste.html 

Veden värähtelyt kulkevat

äärestä ääreen ihosi

vanamopolkuja pitkin,

kello erehtyy

aikavyöhykkeiden lustoissa,

ajan hiili tiivistyy timantiksi

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/03/444-haaste.html

Ensimmäinen runokirjani on tulossa painosta.

Tarkempi esittely kirjasta löytyy  ryhmittelystä ’sivut’.

Mikä kellekin,

kuoppa tai kukkula tai tasainen;

vaara, jota ei tunne ja

pelkkä vaaran tunne

Vaara, jota vaarassa oleva ei näe,

vaikka seisoisi sen päällä

Vaikka seisoisi päällään

Vaara vaanii aina

jollakin todennäköisyydellä;

niin kauan kuin vain vaanii,

asiat ovat hyvin

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/02/443-haaste.html

Seison paikallani metsän laidassa

kuuloani terästäen, mutta turhaan

Se mitä kuulen kuuluisi muutenkin:

valtatien armoa antamaton jyrinä

(talouselämä siellä elpyy),

häkkikoiran kaipaava ulina,

jonnekin täältä pois!

(vaikka suden matkaan)

Helmipöllöä en kuule

Olla koko ikänsä saman metsän

sama puu samassa paikassa tai

olla puu, joka lähtee liikkeelle

Tulla paikkaan, jossa tunnistaa

runkoutensa minuuden, oksistonsa toiseuden

ulokkeina itsensä ulkopuolelle

Tuntea juuriensa tukevuus tuulessa,

kun ne muuttuvat aristaviksi kiinnikkeiksi

liikkeelle lähtiessä

Kuunnella maakorvin juurisilmujen rapinaa,

lehtiensä havinaa, kuihtumisen kahinaa

väriloistonsa jälkeen

Kaava pysytteli aluksi taustalla

Vähitellen se ilmestyi näkökenttäni reunalle

totuttaen minut itseensä

Kävi lopulta niin tuttavalliseksi, että

yhtenä iltana nappasi niskalenkin

hädin tuskin selvisin kainalonsa alta,

varmaan laihuuttani, juoksin metsään,

sen kiven kohdalla pysähdyin ja käännyin

päin ahdistelijaani, kiven takaa nousi hirvi

Kaava kalpeni paperiksi,

hirvi rouskutteli sen suuhunsa

ja lipaisi rauhoittavasti kaljuani

karhealla kielelllään

Nousin hirven selkään,

öinen valo langetti

lauhat varjonsa polkumme poikki

viite:  http://runotorstai.blogspot.fi/2017/01/439-haaste.html

Joenpituinen, monen kerroksen talo törmällä,

jota Tulva nielee

Kukaan ei tiedä perustusten kestokykyä;

faktojen vaihtoehdot voittavat vaihtoehtoiset faktat,

kun pensaat päässä päätetään tulevaisuudesta

nykyisyyden hyväksi, menneisyyden ehdoilla:

kassakaappiin suljetaan asiakirja vailla kirjaintakaan,

sisältönä missä järjestyksessä asukkaita heitetään

ikkunasta jokeen, Tulvan lepyttämiseksi

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/01/439-haaste.html