Älä tarkkaile tätä kuin esitystä,
tämä on veto, joka tahtoo sinut mukaansa
Veto on kaikki eikä sen ulkopuolella ole mitään
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/09/465-haaste.html
Aihearkisto: runot
Merkintöjä autiotuvalla
Vastaantulevat saappaanjäljet ajalta,
kun kuu neljännestä pienempi,
sorkanjäljet tuoreempia
Ohut humuskerros hiekan päällä
ei kestä paljoja askelia
Syöksyvirtauksen niittämää
hopeakylkistä hongikkoa satoja metrejä
*
Kuu on täysi, Otava himmeä
Järvellä matala usva, tunnen sen
paljaissa jalkapohjissani
Kuura syntyy auringon nousuun mennessä
Täydellisempää hiljaisuutta on vaikea kuvitella
Sen rikkoo joutsen kuin haluten ilmoittaa,
että minut on huomattu
*
Hyvä veli kuukkeli,
aletaanko ruokapeli:
ota multa leipäpala,
älä säikkymään nyt ala,
ethän ole taimenkala
*
Matti Mustan tupa 7.9. 2017
Ovi ja ikkuna ovat vastakkaisilla päätyseinillä, piisi ja laveri ristikkäisissä nurkissa. Rautakamiina on takan sisällä, takan hormi on muurattu savutorven ympäriltä umpeen lämmön karkaamista estämään. Tai on parempi sanoa vähentämään, sillä hirret ovat paikoitellen niin murentuneita, että pieniä valokiiloja tunkeutuu raoista sisälle. Laveri on yksikerroksinen, eikä siihen sovi kuin kaksi aikuista vierekkäin. Huoneessa on lisäksi halkolaatikko. Nyt siinä on verkkopussitettua koivuhalkoa.
Metsähallitus on ilmeisesti luopunut polttopuiden tekemisestä ja ostaa valmiit klapit joltakin yritykseltä. Kun on tottunut vuosikymmenten varrella siihen, että tuvilla on edellisen kulkijan jäljiltä valmiit kiehiset ja laatikko kukkuroillaan honkapuuta, ja että itse tekee saman palveluksen seuraavalle tulijalle, se vähän oudoksuttaa.Toisaalta tulee mieleen, että ehkä kaatuneet kelopuut ja hongat saavat olla rauhassa paremmin näin. Kustannukset varmaankin ovat ratkaisseet.
Puuvajassa on edelleen jonkin verran halkaistavaa mäntypuuta ja kirves. Sen verran vanhan liiton mies olen, että käytän niitä ja jätän säkitetyt rauhaan. Tervaskiehiset jätän takan eteen, tepsivät koivuklapeihinkin paremmin kuin pelkkä tulitikku tuoheen.
Huoneessa on lisäksi pieni kaasuliesi. Se näyttää vähän epäilyttävältä, mutta toimittaa asiansa veden kuumentajana. Hirsistä murenee seinähyllyille pientä jauhoa ilmeisesti kaiken aikaa, sillä hylly ei pysy kauan puhtaana.
Alkuperäistä tuvassa lienee seinähirsien lisäksi lattialankut. Ne ovat leveitä eivätkä saumoistaan kovin tarkkoja, joten roskien lakaisu on joko helppoa tai sitten tosi vaikeata riippuen lakaisijan tavoitteista roskien sijoittamisessa. Vanhin kaiverrus, joka osuu silmiini, on päivätty 20.9. 32. Sinä kesänä oli olympialaiset Los Anglesissa. Matti Järvinen, Maailman Mattinakin tunnettu, voitti keihäänheiton, äitini oli rippikouluiässä, isäkin vielä alaikäinen, Kekkonen kävi Berliinissä säikähtämässä Hitlerin valtaannousua. Kaivertaja tuskin on enää hengissä.
Sisäkatto on niin matalalla, että pitkät saavat varoa päätään. Katossa kulkee kaksi kurkihirttä jaken sen kolmeen lohkoon. Ne koostuvat kuorituista, pyöreistä puista, poikittain kurkihirsien varassa. Puiden päät on veistetty liittymäkohdista. Ylimmäisen seinähirren kylkeen on lyöty lisätuki, jonka päälle pyöreät puut asettuvat. Siitä ne nousevat loivasti orsien päälle, orsien välinen osa on vaakatasossa. Laipio on siis aumamainen. Mietin mitä eristeitä välikaton päällä on, vieläkö muhaa, jota aikoinaan käytettiin vastaavissa rakenteissa.
Remontti on selvästi ammattimiehen työtä: korjauksissa on käytetty nähdäkseni käytetty alkuperäistä tekniikkaa, eikä mitään sellaista ole uusittu mikä ei ole ollut välttämätöntä. Ulkokatto huopakatteineen on ollut. Ulko-ovi sen sijaan ei. Matalammankin miehen on syytä kumartua, varsinkin tullessaan unenpöpperössä sisältä ulos.
Valon ultramaraton
Laineiden raskasmetallinen kannustus,
hitaan kaurapellon, pöllön silmän
vilkkuluomen lupsahdus,
pimeyttä pelkäämätön
Pohjoisen valon etumatka hupenee,
kilpailija etelästä läähättää niskaan
Torstai (rt)
Toivoa jaetun menetyksen verran
kaupungeissa merien rannoilla
pauhu ja vesien paisumus
Ketuilla on luolansa,
kuivat hiekkaiset suojansa,
ukkosen jumalan päivänä,
kun kallioista kaikuu
kumea jyly
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/08/464-haaste.html
Unimatka
Suoriudun ylös roskia olkapäillä, takinliepeessä rapaa,
eletyn ja elämättömän elämän maasta
näen sinut pisaroivan sumun läpi
Sanot että kävellään, niin kävelen
ohi jääkautisen siirtolohkareen,
läpi hämärän kuusikon,
viljapellon pientaretta pitkin,
jossa karhu kauhoo kauraa
Kävelen vielä kun aurinko lopettaa
Kun en jaksa, painaudun heiniin
Sinä yönä ei sada
Myyrä liikahtaa ruohikossa,
pöllö liukuu oksalta, siipien
väkäsreunus vaimentaa äänen
Herään, pöllö nukkuu,
näen silhuettisi aamuvaloa vasten
olet jo liikkeellä, en tiedä minne
Nousen, kuulen pian askeleitteni äänet
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/08/463-haaste.html
Solmu (rt)
Jälkemme hävinneet askelten mereen,
tekstit lyhtypylväissä vaihdettu
siellä missä kuljimme kerran
Muistelon ja ennakoinnin välissä
hengitän syvään
Loppuunkäveltyjä kenkiä ei kannata
kasata polulle: niin kaun kuin uteliaisuutta,
riittää polkuakin
Kengännauhat pitävässä solmussa
syntyy uusia jälkiä askelten mereen
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/08/462-haaste.html
Laulu talosta tien varrella
Tien varrella talo, sinne portaat ja ovi
Ovi lukossa, lukossa kieli, se laulaa ja soi:
sinä olet jousi ja lukkopesän valtias,
minä olen kieli, joka voimastasi liikkuu
Sinä olet ovi, joka sallii ja sulkee,
minä olen saranat, joilla ovi kulkee
Mutta kuka nousee portaita ja kääntää kahvaa
Tien varrella talo, sinne portaat ja ovi,
ovessa on lukko ja kieli joka laulaa:
kuka kulkee tiellä , joka vuorille vie
Vihreä (rt.)
Paljoudessa katse tekee monia ohituksia
Sinistä ja keltaista se loukkaa, yhdistää
Sitä sataa maa täyteen
Katseella ei ole vaihtoehtoja
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2017/08/461-haaste.html
Nyt kun on aikaa,
kun kiteeni ovat asettumassa paikoilleen,
osaksi jotakin, josta en paljoa tiedä
Ajattelen mitä ajattelen Että kuljet metsässä ja ajattelet,
että istut kohta saunan portailla ja ajattelet mitä ajattelet,
metsän hämärää ja mustikoita, kaikkia jotka niitä syövät
Siellä missä auringon säteet
pyyhkäisevät korkeiden puiden latvoja, ennen pilviä,
ajatukset toisiaan
Se mikä aina ei koskaan
Veden pyörteistä on noussut, taivaankankaan läpi revennyt,
aikasäikeinliikkuja kivipesästään
Liekkirihmoin polttanut tiensä kaikkiin elementteihin
Läpi aikakausien, aistien rajallisten rajojen yli
kuuluu sen äänetön kutsu
Hämärä joka sijaistaa aurinkoa yön yli,
sateisen päivän pitkä hämärä,
paksusammalkuusikon,
punarinnan hämärä marjapensaan alla
Valottoman kujan, kulissien, mielentilan, kielen,
tajunnanrajan hämärät
Porttina
jonka kautta
maailma vaihtuu
Mykiö laajenee ja supistuu
Etiketti
Nousen portaita rinteessä,
koivikon seasta alkavia
Ne jatkuvat puurajan jälkeen
tummuvaa taivasta kohti,
päin Otavaa Hiljaisuuteen
jossa hengästyminen
on vastoin etikettiä
Pysähdyn tähän ajatukseen
Ajatus pysähtyy
Osien summa
Männyn oksat moittivat
runkoa mitättömäksi
Halusivat itse rungoksi
Kasvoivat kilpaa pituutta
Talvi satoi lumikuormaa,
eivät kestäneet sitä
Puu keloutui, tikat koputtelivat
Pesäkoloissa poikaset kuulivat
kuivuneiden oksien kähinää
siitä kenen idea oli kilpailla
runkoudesta
Aistit
Silmät kuin suolampi,
kasvavat reunoiltaan kohti mykiötä
Kuulo kuin peltitynnyri kosken partaalla
Haju ja maku: vaikka paskaa söisi,
jos sokeria päällä
Tunto on tunnoton, olokaan ei onneton,
ihan vaan olematon
Kuudes: kun otsassa kuhmu,
että törmään varmaan kohta johonkin
Möhö
Pilvet liikkuvat nopeasti, varjot uhkaavat,
tuuli ei tiedä minne se haluaa,
puut ovat ymmällään Metsän päällä
Möhö, silmänsä tyhjiin satanut,
niiden pohjalla yhä kytö
Painan otsani maanviileään kosteuteen
Häive
Jotakin lähti, ja ääni,
tuliko se lähtijästä, paikasta
jossakin näköalueen rajalla,
tumma piste taivaalla,
oksien liike kuin yritys
estää näkemästä sitä
Aistimusten eripuraisuus,
unenkaltainen
Kaunis koditon
Kaunis etsii kotia
mielten suuresta joukosta
Että löytyisi nurkkaus,
johon päänsä välillä kallistaa,
Vaikea on sen löytää kotia,
joka ei ole kotiin syntynyt
Mielet täynnä koko tilan
vaativia riippuvuuksia
jotka roimivat ruoskilla orjaisäntiään
Yhden mieli rahaa, toisen ruokaa,
kolmannen seksiä, neljännen työtä
Niin kulkee Kaunis vailla kotia,
neljän tuulen tietään
Ottakaa varas kiinni!
Ei ole vaikea
saada aikaa kulumaan
Vaikea sitä on pysäyttää, pysähtyä,
tulla sen ystäväksi
Viimeinen tervehdys:
minä ja aikani kuljimme käsi kädessä,
marssia alte kameraden
Ei! Usein olemme sotajalalla
Tiedän kyllä mitä siltä haluan,
sitä en mitä se
minulta
Vie yhtä ja toista kuin varasteleva harakka
1955
Velipoikani paukutti
kantapäidensä nahkaa paksuksi
halkolaatikolla istuen Jussi Björling lauloi
Carnagie Hallissa, radiota meillä ei ollut,
mutta kuulin suosionosoitukset
kuusikymmentäkaksi vuotta myöhemmin
Kävelin kolme kilometriä pölyistä tietä
naapurin emännän ja poikansa perässä,
opettelin nousemaan pulpetista oikealla tavalla
seisomaan keskikäytävälle
Oliko vastaukseni oikein,
luultavasti ei,mutta niin alkoi kansakoulu
ja kaikki sen mukana
Kesäsiruja
Yön viileydestä
aurinko nostaa
nurmen aromin
Yön sylistä sinun
*
Istuin laiturilla, heräsin
siihen että on kesä
Mieli nousi etelätuuleen
enkä ajatellut järviveden
kemiallista koostumusta
*
Kurjen miekat olivat jääneet
puhdistamon alapuolelle
Kurki suolla pärjäsi
pelkällä nokalla
*
Ryhmärähinäharjoitukset
lokinpoikien kesäleirillä
vaaran varalta
*
Kuovivanhempi juoksee edelläni
Se ei tiedä, että sen juonet
on paljastettu wikipediassa
*
Niittynätkelmän ja hiirenvirnan
kärhäinen liitto
umpisolmussa pientareella
*
Kauanko tässä olisi maattava,
että minut huumannut vanamoiden verkosto
risteilisi sammaloituvan ruumiini ylitse
*
Kämmenselkääni telakoitunut hyttynen
irrottautuu ruumis pullollaan
kompelöön lentoon
Vereni perintö matkalla
lintujen iloksi, ihmisten riesaksi
