joka kerta kun kysymys miksi
nostaa päätään
työnnät kätesi
suurennuslasin polttopisteeseen
joka kerta yhtä varmasti
kuin aurinko on ja kipu
merkkinä tuntoaistisi toiminnasta
palohaavojesi arvissa
oikeudentunnon kertomus
kätket ne kuin itsensäviiltelijä ranteensa
pitkillä hihoilla kadonnut
säkki ja tuhka yhteisö
naavaisten kuusien keskellä hiljaisuus
hämärä joka kutsuu itsestä pois
keskelle itseäsi päivät
varisevat
numeroimattomina irtolehtinä
yksi toisensa jälkeen
kun maa kääntää
viilletyt kasvonsa sisäänpäin
nämä valkotiiliset ylpeät palatsit
koristeltu luodinrei`illä
kuin autiuden hengitystiehyet
kiislojen pesäkolot jyrkänteillä
säilyvät asuttuina
ja rytmikkäät tyrskyt kallioita vasten
jatkavat vielä kun tiilet ovat tummuneet
sortuneet raunioiksi ketun ja kärpän asua
vuorten himmertyvä siluetti
myrskylinnut nousuvirtauksissa
ihmisen sielu eksynyt miekkavalas
signaalien ryteikössä
annanko itselleni oikeuden olla kestämättä
maailmaa semmoisenaan
että aina jossakin losahtaa
sulkeutua mukavuuteeni
rajalla sokeat silmät ja kuurot korvat vartioivat
rauhaani mukaanlukien ihmiset
joista pidän
heidän ne puolensa joista pidän
heittäisinkö osan itsestänikin rajan taakse
vai hyväksyisinkö semmoisenaan
ihmiset ja asiat kuten ovat
ja ajan
kenelle kuuluu käännellä kalenterinsivuja
sinä päivänä kun ihmiset pakenenvat vuorille
yksi päivä on kaksi päivää
sukupolvien pituinen leiri vuorilla
läpi pölyn ja sateen hien ja kylmän
kaikuu elämän ja kuoleman kummallinen laulu
sisälläsi oli polte kauas
tästä kylmästä
se seurasi mukanasi huomaamatta
sait nimen jäänainen
nainen joka ei jää mihinkään
moni mies kävi kuumana jäähyllä
silmäripsiesi varjossa
kaikki keskikesän kliseet
kokoan kokoksi karjaisen
klikkaan katkaisijaa kaukainen kumu
kuin kitkutkatkut kesän koleus
kestäköön kai kuolemasta kerran
kasvaa kevät kaidat kundit
katkokävelyllä käyvät kolinalla
kihertävät kiljuissaan
kaljamaha kaukainen kuvitelma
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/06/332-haaste.html
nuoren sukupolven edustaja
kiipesi puunkylkeä suussa käpy
niin vanhan näköinen että ei varmasti siemeniä
huomautin siitä ystävällisesti
se poltti päreensäja uhkaili työntää kävyn v…..ni
minä siihen että olen uros taitaa olla
biologian läksytkin lukematta
ylevän maltillisuuden säilyttäen jatkoin
että jos tuo suusoitto ei lopu niin kerron äidillesi
se tepsi pudotti kävyn ja hyppäsi toiseen puuhun
muruja sydämen
värisevässä
eteisessä
kammiossa
leijuvaa pölyä
auringon vinossa valossa
näkyy
eurooppalainen väsymys
jokin voima irrottaa
hiukkasia alkukiinteästä saattaa ne liikkeeseen
näkymään valossa
ja ne kerrostuvat
muistojen pinnoille
pehmikkeeksi
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/06/331-haaste.html
se oli siinä ennen viittä iltapäivällä
valtioidensa edustajat olivat saapuneet
veteraanit seisoivat vastapäätä
Elisabeth oli juuri lopettamassa heidän kättelyään
kun reunimmainen veti esiin paperirullan
joka avautui rivistön eteen banderolliksi:
rauha Ukrainaan nyt!
rivistö lähti liikkeelle toistaen lausetta raakkuvilla äänillään
he siirtyivät samalla kohti aitiota
ensimmäisenä kaatui kävelykeppiinsä kompastunut
kohta ilman lakkia ollut pyörtyi
kahdelta tuli ainakin pissit housuun
he etenivät soittokunnan tylsä marssimusiikki
oli vaiennut veteraanit eivät
rauha Ukrainaan nyt! rauha Ukrainaan nyt!
rivistö harveni banderolli sotkeutui jalkoihin miehiä kaatui
mutta porrastunut rivi eteni taas Normandiassa
viimeiset kaatuivat aition eteen
Putin ja Poroshenko vilkaisivat toisiaan
jalkako
se oli joka
korkin päälle
astui
päähän
sen kierre
siirtyi
sillon
se kaikki
alko
ajatukset
kiertyä
alkoon
ne mitään
ajatuksia
mielen pakko
ja jalat totteli
mitä päätön
pää käski
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/06/330-haaste.html
parijonomarssista luovuttiin vuosia sitten
nyt tien leveydeltä
finninaamojen
koikke lehti mista
töötätköön autot! eläköön anarkia!
vainajat ympärillä tapansa mukaan
paheksuvat tai hymeksyvät
viimeisten savuhenkosten vetäjä pinkaisee
kellotapulin takaa
kulmankurtistaja pistää (x)
nimen kohdalle ja Suvivirren Veisaajien
Taivaskirja on täynnä
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/05/329-haaste.html
kuiviksi imettyjä kärpäsiä
hämähäkkien verkkokeinuissa
toukkien touhuja lavuaareissa
ei niinkään vanhoissa taloissa
syrjäkylillä viheralueilla
pankit noteeraavat nollaksi
ei auta vaikka nostalgian hissi nostaa niitä
ajan romahtaneesta kuilusta
että tuntuisi joltakin
tuntuisi että paljon on vettä virrannut
elämänkokemusta kertynyt
siitä kun juostiin niiden ympäri
ja aurinko paistoi aina
sydäntäni niin kylmäsi
etten tarttunut sen hohkavan
virtaan pintaan
vierähdin meren rannalle sihisemään
jäähdyin kirkastuin
ja aallot nuolivat kuin emo poikastaan
kivenä kivien vieressä katselin
meren ja yötaivaan valoja
päivän valon nukuin
kun ajattelin sinua
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/05/327-haaste.html
ilma ympäriltäsi vietiin
sulatusuunissa minuutesi
(niin kuin minä sen ymmärsin)
ja olet kivi kivessä
vulkaanisessa konglomeraatissa
Kaikkien Kivien Saumatonta Keisarikuntaa
hymyilet kuin hammastahnamainos
haluan muistaa sinut toisin
enkä vastannut sorry
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/05/327-haaste.html
hiljaa virtaa Dnepr
soittajat jalat edellä
pajut raskaina banduroista
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/05/326-haaste.html
tänään minä ja Kaarle Kustaa täytämme taas vuosia
siksi päätimme pohtia elämää päissämme
niissä omissamme ihan omin päin:
onko sitä siellä vai mitä siellä on
päissään monet fundeeraavat liian vaikeita
vaikeita ja veikeitä veikeitä ja vaikeita
on hyvä vuorotella
toisille veikeä on vaikea
ja toisissa päissä toisinpäin
pä(ä/i)ssään sen kukin päätelköön
vappukukin vapunkin voi kulkea
nestettä päässä ja kaasua pallossa
nestekaasua saa kaikilla huoltoasemilla
terveysasemilla on paljon huollettavia
mutta ei me Kallen kanssa sillä tavalla
mitä siitä jos peltoni siemenistä
orjantappurat kasvaa
niiden takana lampaat on turvassa
päiväperhoille kukkia riittää
mitä siitä sen piikkiset versot
aasille maistuu
yksi harmi tosin on mielessä:
nisunsyöjät yöllä sen varsia varastaa
ja aamulla päähineitä
elämän ruhtinaille vääntää
päästääkö pääsiäinen
päänsisäisestä orjuudesta
saako petokseen suutuntuman juudassuulla
kun verta on niin paljon
että oven pihtipielet kiian pienet
kamanat ja kynnykset
katto seinät ja lattia
ikkuna näkymineen
voiko noin nousta ja lähteä
kävellä maan ääriin
äärimmäisen niemen nokkaan
jossa vain taivas ja meri
eivät toisiaan soimaa
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/04/323-haaste.html
sanapasanen 