kirjain kirjaimisto kirja
Kirjasto
lumihiutaleesta lumivyöryksi kasvanut
tiedon taidon ja taiteen tallennettu tulva
ei kysy hintaa ovet ammollaan
kuin suu auki hauki laulaa puussa
kaikki kirjoitetut ihmeet
niin hämmästyttävät
viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/01/24/271-haaste/
runoilijat matkaavat kaukaisiin maihin
räjäyttämään
tajuntansa eksotiikalla
kaihoisat näkymät iltahelteisillä
valohiipuisilla terasseilla
etäisten slummien tumma haju
kirjautuvat lehtiöön hotellissa
jolla siedettävä määrä tähtiä
hei minä täällä vikisen
mies Pihtiputaalta paikasta
josta Tokion Pekkakin
olisi ollut innoissaan
tänne tumman korpikuusen alle
jossa lumi kelpaa
lämpöeristeeksi
saapuu auringonmailta uutisia
Grimmin julmia satuja verisaaveineen
niin lyhyt ajan historia
jonka katveessa lymyävät
kauheudet
kuin kulman takana
pienessä kylässä
nyt valosta kepeä mieleni
auringon lumoissa
kimmellys
huurteisen kuusen oksilla
lumen vaimentavalla pinnalla
joskus vain on
että se mikä on
vaikka ei ole sitä mitä pitäisi olla
on harvinaisen hyvin sitä
mitä sillä hetkellä
on hyvä olla
Tavatessaan ihmiset syytävät
sanoja toistensa päälle kuin viljelijä
siemeniä sinkoilevat kuin jättibalsami
siinä toivossa että jokin niistä
itäisi ja kaikki tämä molemmin puolin
niin että ilma on täynnä
toisiinsa törmääviä ja putoavia
pääsemättä perille
Vähän on henkilöitä jotka malttavat
eivät ryhdy esittämään tarmokkaita
tule toistensa päälle tutustumisrituaalein
sanapää edellä
malttavat kuin sydämelliset koirat
heiluttaa häntää aistia sanojen takaa
sen mitä kuuluu
sillä sanat kertovat aina saman että hyvää
vaikka henki olisi juuri lähdössä
vuosien tuhka päälläni
sen kätköissä kuumuus
valmiina tuleksi varokaa vain
kaikki risumajat
jotka olette päälleni rakentuneet
kun tuuli nousee
ilma on niin kuivaa
ja lumen kitka hirmuinen
suksi ei luista
natisee kuin heikot liitokset
kengän alla narisee
aivo huutaa kalaöljyä
liukas ei ole suomalainen sana
se etuilee viimeksi helmikuussa ja nyt jo taas
Suomessa ei etuilla jonossa
ei taksikopilla ei nakkikioskilla
tai tulee turpiin
liian liukkaille nyrkkikitkaa
viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/4414912/270-haaste/
voi Eurooppa ei sinulta vaurautta puuttunut
palvomasi jumalat vain hylkäsivät sinut
kyllästyivät mukavuuksiisi
vaihtoivat asuinsijaa
*
hovirunoilija ylisti suu
täytettiin helmillä
ivailijan suu tukittiin
myös helmillä
sieltä kuului shössötyshtä
hampaattomalta
*
valtiot ja dynastiat
tulevat ja menevät
myös mantereet ja meret
pysyvää vain näkymätön
valtakunta valtaa vailla
eikä historia osaa sanoa
mitä jääkään jäljelle
jos vallanhimo ja juonittelu
motiivien joukosta
joskus katoavat
Suomea vanhempi nainen
sauva oikeassa kädessä
vasen käsikynkässä
kierrämme korttelia
puhelee että jos näitä
elonpäiviä annetaan
niin kyllähän minä
seuraan vaikka teidän elämää
ja sehän siinä ongelma onkin
kun siitä voi mielensä pahoittaa
se elämä ei niin jumalista
että sinulle mieleen
jos edes ihmisiksi
seuraavana aamuna jo
puoli-itkun kanssa että voi
kun tämä elämä on huonoa
ja kun osaisi edes itkeä oikein
lohdutan että
sukuvikahan se
kun itku ei luista
XXX
XXX
miekalla useimmat pysyvät loitolla
oudomman vastaantulijan kanssa
kevyesti vain kopsautetaan
tuttujen kesken voi otella
näyttävästi kumpikin tietää
mihin seuraava heilautus suuntautuu
kumpikin tietää että toinen on valmiina
lopuksi kevyt kumarrus ja ottelijat jatkavat tahoilleen
niin elämä menee hyvin käyttäytyvien kylässä
joku outo
jurottaja
joskus tekee
poikkeuksen
painaa ohi
säilättä
kaulukset
pystyssä
mikä lie
piruparka
kun ei kel
paa niin
ollakseen
kai tai
pelku
ri vain
pitkät karheat varjot hivelevät . pintaani
kutittelevat jos ; vaikka provosoidun
huitomaan käsin , potkimaan jaloin
niihin . heti tarttuisivat
mukaanan ;veisivät
niin kauan kuin kujalla valon , kapeikkoja
tummat . lonkerot saavat odottaa
niille aika ; on olematon
minulle kas arvokas arvokas arvokas
Olen reippailuyhteiskunnan aktiivinen jäsen
salkku kainalossa sukset olalla
reppu selässä lippu taskussa
olohuoneeni olen muuttanut
lähi- ja kaukoasioiden johtokeskukseksi
ja askarteluhuoneeksi
Epäilen että naapurissa oleskelee
viidettä kolonnaa Turmeliuksen joukkuetta
ikkunassa roikkuu pelipaita numero 13
verhossa tummia lampaita
onkohan niillä oleskelulupaa
itsestäänselvyys on kaita ja teoreettinen
viittatie
lumisella
aavalla
askel
sivuun
ja olet
jossakin
mitä et käsitä
Kaikki koke
mukset tieto ja näke
mykset ovat pyörivä möyk
ky epäsymmetrinen epäkes
koinen
sen silhuetti ja sisältö vaihtavat
olomuotoa kuin vesi ja
höyry ja jää Utuiset hah
mot ulapalla
Kuu ja kylmyys kasvavat
valo ottaa vauhtia kuun sirpiltä
ennen pimeyden taitekohtaa
maan sisällä pimeät ja lämpimät pesät
niiden maalämpötuhinat
*
Turhaan kuu
yrittää tavoitella
puiden varjoja hangen pinnalta
ovelia piilijöitä jotka karkaavat sen kynsiltä
Taivaanrannan
eteläinen rantu valostuu
jahti lakkaa
*
Kinoksiin kiinnittymätön
kulkurilumi seilaa tien poikki
virtaa yli pengerrysten löytää rauhan
syvällä metsässä
Moni sen tietää mitä siitä seuraa
kun pinnaa kiristetään
parisuhteen molemmissa päissä
kielen jakoavaimilla
*
Mitä luulet: jos et halua olla
kireä viulunkieli kiristääkö
toinen koko kielen
omaan tappiinsa
*
Jos ei ole yhteistä kieltä
ei voi soittaa poskea…
mutta voihan sitä silittää
*
Kielesi voi olla terävä kuin
lihanleikkaajaan veitsi
ja toinen on pian tiskissä
ulko- ja sisäfilepaloina
Mutta niitä paloja ei saa kaupaksi
ja homma kääntyy tappioksi
*
Väistely ja riitojen välttely
voi näyttää aluksi helpoimmalta
mutta siinä käy
kuin narukerästä vetäjälle:
narunpää tulee käteen
ja sitä on jatkettava
ryhtymällä itse sen jatkoksi
*
Siispä päätämme tänä vuonna
puhua asiat tarpeeksi usein suoriksi
vaikka siitä syntyykin riitaa
ja pahaa mieltä &
huonoa omaatuntoa siitä
että ei suojele ja varjele toista
kuten iskelmässä luvataan
kaikelta pahalta
kun mielen halkeamat
purskuttavat kuumaa laavaa
tuntemattomien kerrosten alta
ja tuhka uhkaa peittää
mielenmaisemat
*
Siis pliis: enemmän hellyttävää muminaa
ja hyymörin hyrinää
ja vähemmän nipotusnaputusta
ja napinapotutusta
Kansalaiset valavat kannujaan ja tinojaan
mitä tapahtuu ja mikä meitä kohtaa
Sellainen on niiden mieleen
jotka kokevat tekevänsä päätöksiä
jotka sanovat huomenna teen sen
ja ylihuomenna tuon
he eivät huomaa taustalla heiluvia verhoja
niiden takana silmiä ja korvia & vinoja hymyjä
Niidenkin takana loosien viidakko
läpinäkymättömyyskulisseilla erotettu
ja lopulta yllättäen (?)
kansalaisten pöytä ja tinatuopit
Tämä kuvaus perustuu suljettuun systeemiin
eikä ota huomioon että sen kattorakennelma
voidaan leikata auki ja systeemiä sorkkia
Lumikenkäjuoksussa
susi keltasilmä
ja poronvasa vauhkosilmä
lopputulos ei kovin monen
poronkuseman päässä
vain verta ja riekaleita
ketun ja korpin kaluamia luita
Sapenkiehumapäivänä
Suksenpaistamajängällä
kärykävikelkasta ja tuliluikusta
tuli valtion omaisuutta mutta
mies ei taivu direktiiveille
sudentappokelillä
Käkkäräpäämännikön karsikkosilmät
kuolemasta alkunsa saaneet
niin paljon nähneet
kuita susia poroja
poronturvajoukkoja
verisiä näytelmiä
lumisilla näyttämöillä
eivät ota kantaa
tasapainon julmaan hintaan
Etelän tuuli on tyly pohjoiselle,
tuiskii talviset turhautumansa takaisin
Ailigaksen masto hallitsee muinaista pyhää paikkaa,
välittää aikamme tietoa, epätietoa,
harkitsemattomia viestejä, nopeita lähestymiskieltoja:
epäpyhää virtaa pyhän lähteen yli
Paljot sanat puhutaan kuten romuläjää puretaan
Kun aarre on löytynyt, on aika vaieta, sammuttaa
sanojen ja ajatusten levoton liekki
Vuoden valoisin vuorokausi, muutama luotu
on kiivennyt laelle palvomaan Atoniaan
Kiviä täällä riittää moneen Stonehengeniin,
tanssin niillä balettia rinkan kanssa
kataja koukkaa kengästä, tasapaino horjuu
Tuuli tunkee tuntoon, sen räppi korviin
Luontoromantiikan hakkaava humina hupussa,
villakynsikkäät varjelemassa sormien toimintakykyä
Kulkeeko subjekti objektissa, ovatko osat vaihtuneet?
Mikä on asetelma eri tasoissa ja näkökulmissa,
oikeutus ja mieli kulkea polutonta maata?
Porot ja tuulet yksissä tuumin ovat kuluttaneet
pintakerroksen paikoin paljaaksi
Sielikkö taistelee vastaan, ihana sievikkö,
kukkia kuin punaisia nuppineulan päitä
mummon neulatyynyssä, tyyny hiekassa, kaikki muu
viimeistä jäkälää myöten viety sen ympäriltä
Maasto on täynnä alkavia polunpätkiä,
päätymättä mihinkään kuin seinään
Umpipusikkoa ja uusi alku, yhtä nopeasti sekin loppuu
Tietymätön tien suunta, arvaamaton ajankulku:
oikealla polulla on kaksi suuntaa,
väärällä voi suunta olla hetken oikea,
Ajan valtavirta, tyhjä käsite
(paitsi esineiden määrässä &
kaikkea mikä sitä edistää
kuten että tuotetuilla tavaroilla
tuotteistetaan tapahtumat)
jos vaikutusta ihmismieliin tarkkaat
Joki pirstoutuu puroiksi, virtaa ylängön korkeaan,
olemattomiin, lumisten kurujen kylmään hiljaisuuteen
Tyhjä uoma peittyy kivenkolinaan
Veren ja jyrinän visvainen syvyys
peittyy kepeään kiehuntaan: mitä muuta voi tehdä
Jos ei mitään, voi hymyillä huulet korviin
Äänet putoavat pitkin suupieliä, tämä on huono näytelmä,
en kuule sitä ääntä, joka piilee kakofoniassa,
en näe väriä valojen säihkeessä, en kirvestä,
jolla veistää niin karkeasti, että kosketuksesta
saa tikun sormeen, en veistä jolla vuolla
niin sileätä, että sormet eivät lakkaa koskemasta
Otan kengät jalasta, kahlaan virran ylitse,
sen vettä voi juoda jälkeeni, kullan välke
ei polta jalkapohjiani, ryteikössä pusken eteenpäin,
kauhon väylää vuoroin oikealta, vuoroin vasemmalta
Järripeipot koomassa järistävät koivikossa,
kapustarinta haikeasti huilahtaa
Merkittömiä korvia lentää yli bisnesluokassa,
mitään tästä kuulematta yli maan,
jonka merkitys vain ylilento-oikeus
Kuivin laella kiviröykkiö muistuttaa vallasta,
joka palvoo itseään, ei tunne jokilaaksoa,
vaikka vetensä valuttaa sinne, vierittää kivet voimansa oikeudella
Sanot ehkä: tämä maa on kuollut maa:
ei ruusutarhaa, ei satakieliä lehdossa
Tuuli paukuttaa porotuvan pokia,
helisyttää lasiruutua, kitin jättämässä tilassa
kuin rumpali palikoitaan nahkakalvoilla
Helinä vaimentuu paperitupolla, porotupa heijastaa
aikaa: muovia, vaahtomuovia, solumuovia,
kaupalliset etiketit hyllyllä, tyhjien tölkkien rivit ikkunalla
Penkinaluset pullistelevat mustia jätesäkkejä
Mitäpä oikeutta minulla on närkästellä
Kunhan havaitsen ja yhdistelen yleiseen
Aallot piiskaavat järveä, palsasuon saartamaa
Sen muoto muistuttaa roikkuvatsaista valasta,
selkärangastaan notkahtanutta
Matkalla idästä länteen kauhon sen vettä kattilaan
Ja valaan ruuaksi kelpaavaa planktonia
On kuunneltava jalkoja,
rinteiden kuivat korkeuskäyrät,
vaivattomat kulkea, siirryn
sieliköiden maasta lumileinikkien koloisiin
varvikoihin, porojen liejuisiin jälkiin
Illalla lapinorvokkien, kulleroiden
ja rentukoiden kanjonissa aloittavat hyttyset
lyhyen elonsa päiviä, hillankukkia kuin juhannusruusuja
ja ruohokanukan harras silmä
Kanjonin syvä vesi kannattelee uimaria ja taimenia
Murto-osa niistä on selviytynyt tähän
Tunturi on julma meri, kanjoni sen suojaisa satama:
poikaset auringossa, matalikon suojassa
Juhannusaaton aamuna aurinko paistaa
Pikitien varrella odotan, kaksi autoa puolessa tunnissa,
kolmas jo aamueskelinen
Radio ennakoi liikenneruuhkaa, etelän teillä
En vielä tiedä, että illalla lausun:
jokainen on oman elämänsä soppa
sanapasanen 