Peilikuvassa siistimätön parta

taustalla tapetti josta naulankannat

                              ovat työntyneet esiin

pientä pintaremontin tarvetta siellä täällä

Pitäisiköhän hankkia

Kukoistuksen Käsikirja

Ihan tavallinen päivä ja tavallinen

            nukkumaan asettuminen

putoaminen tietoisen väliverhon tuolle puolelle

                      kuin syvänmeren sukellukseen

ja tavallinen havahtuminen aikaistuneen valon myötä

joka kerta ihan tavallinen ihme

                     joka kerta

                                 vuosien mittaan

kunnes alat pohtia

          kuinka kaukana takana aika

          kun ei ollut merkitystä sillä tiedolla

                     että nämä kerrat

                                 voisivat käydä vähiin

                    kuten bussin matkakortissa

Miten nopeasti haihtuukaan

pitkän nousun aikana kertynyt lämpö iholta

                      viimaan joka pistää

jokaisen irrallisen lärpäkkeen paukkumaan

Rinkkaa on turha laskea selästä

parempi kääntää se selän suojaksi tuuleen

kun omaa ajatusta ei kuule vonkunan volyymilta

                     kuin diskossa yrittäisi jutella

                     tai suurkaupungin liikenteen kohinassa

äänimassan kerrokset tiivistynyttä raitaa

kaikki aikamuodot samassa mylläkässä

kulkijoiden porojen ja poromiesten

rahinat ja ääntelyt joku joikukin seassa

Auringon killitystä himmertää vain vähän

lentävä irtolumi jota tuuli onnistuu kaappaamaan

jostakin matkaansa sen kiteet kieppuvat

kuin kultahippuina kurun puroista

niin pitkälle kuin näkö kantaa

                    vain valkoista tunturi-ihoa

metsiköt karvoitusta kumpareiden liitoksissa

Ennen pahempaa hytinää on päästävä alas

            suojaisen rinteen puolelta

ujellus vaimentuu omat liikket

            ja hiljaisuus täyttävät tilan

valon määrä vähenee

           kääntyy tumman puolelle

jossakin siellä odottaa tupa ja kamina

Kilpikaarnaisen männyn juurella

lakkapään alla istun

             toisella puolella sinä

sivulla tyvisälöjä

palokärjen hakkuulta

             sinä jos et nyt niin joskus toiste

vielä on jäljellä hevosmuurahaisia

maassa kuivuneita oksennuspalloja

             sinä jo ennen minua täällä

kaarnassa tikan reikiä

huipulla petolinnun pesä

Kilpikaarnojen kartasto vielä tiivis

on kerran sileä hopeinen kylki

ennen kuin humahtaa maahan

ja kuuluu: tämä on

             minun ruumiini ja vereni

             siis syökää ja juokaa

Sinä yönä kun kuu kiersi puuta

ja toukat rapisivat sen rosoissa

muurahaisia käveli kämmenselälläni

             ja sinä tiesit kaiken

mikä oli siinä tarpeen

Muuta ei jäljellä kuin

rapautuvat rauniot

niiden keskellä viidakko aluillaan

toimistasi ei muuta näkyvää nyt jäljellä

Muistosi on kuihtunut

kuin kukkien siemenet kuivuusjakson aikana

ne hetket ne päivät muutamat vuodet

joissa koko ihmisyys

koko jumalallinen ja raadollinen ihmisyys

näyttäytyi kaikessa

             kauneudessaan

                         kauheudessaan

Vielä sentään niiden muistissa

             niiden sydämissä ja käsissä

                         joiden keskellä elit

Kun tummat pilvet

ovat ystäviä lähestyessään

viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/03/28/279-haaste/

Pakkaspäivänä torkkupeiton alla

ajatus lupsahtelee ja silmä

jossakin katon valkeassa

              listitty itikka

kuulomuistissa riiviömäistä ininää

hikisen lakanan alla

Aamuöinen turvapaikka

näinä kovina aikoina

kovimpina sitten kivi- ja rautakauden

tarvitsemme armahdusta

sellaista johon esimerkkiä näyttää

kehitysyhteistyöministeri

että edes itsensä

koska hän itsekin on heikko

hän osaa kohdella ymmärtävästi

tietämättömiä ja erehtyviä

ja heikkoutensa tähden hänellä on velvollisuus

uhrata töppäilyuhreja

yhtä lailla itsensä kuin kansan puolesta

Tipu tipusein

vasta eilen synnyit

pörrönkeltainen

et tiedä kuka äitisi

et isää varsinkaan

ja vilinässä lattian

kun nokan alta rapsutan

suljet silmät onnesta

vaikka elintilasi

on pienempi kuin paperi

jolle kirjoitan

jutun sinusta

tipu tipusein

on meillä tämä hetki vain

Tai ehkä nappaan sinut taskuun

otan sinut omaan laskuun

asuntooni kuljetan

ja isommaksi kasvatan

sitten munit minulle

joka aamu aamupalan

palkaksesi rapsutan

nokan alta taas

 viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/03/21/279-haaste-2/

tuulen tarmokas kevätsiivous

maaliskuisessa metsässä

kasaa roskat kuin kiusalla

                         latu-uralle

roskat tarttuvat suksen pohjiin

meno tökkii

elämän vastukset aina juuri siinä

mistä pitäisi kulkea

Sisarukset herrassa ja sudessa

             oinoset

jos jokin laji pitäisi hävittää maastamme

suomalaisille vaarallisena se eittämättä olisi ihminen

Älyllinen itsemurha onnistuu tosi helposti

Kliseiden viljelyyn lannoitettua

pakettipeltoa maassamme riittää

            ampiaisten & käärmeiden pesäpaikoiksi

            mistä näitä kansan kata(ja)isia oikein tulee

            eurot himasen himaan

himmailematta populistipoikien pulinoita

kilpailukyvyn puute johtuu kilpailusta

metsiemme vihreä kulta

sen ystävälliset äidinikasvot

pihkalla voidellut haavat

             susien raapimat huutavat kostoa

Palkataan vaarassa olevat nuoret

hävittämään ampiaiset Suomesta

se lisää kuntopohjaa tuleville urheilun uroteoille

             totuttaa sinivalkoiset pistoksiin ilman allergisia reaktioita

Kilpailukyvyn puute johtuu vain kilpailusta

eikä ole sutta todellisempi uhka ihmiselle

viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/03/14/278-haaste/

paras selviää kilpailuttamalla

paras tarjous

kuka maksaa eniten

ystävyydestäni

kenen ystäväksi pääsen

halvimmalla

erotus on tuottoa

tarjouksia ovat jättäneet

Jumala ja Saatana

ja sitten on vielä

postilaatikon edessä

keltaisella kirjottu meili

ilman allekirjoitusta

viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/03/07/277-haaste/

Minä silmillä koira kuonolla

tutkimme jälkiä hangessa

päättelemme tavallamme

mitä on (tapahtunut)

myyrän jäljet päättyivät

siipien viistopyyhkäisyyn

Koira ei ole kiinnostunut

tuulen hangelle pudottamasta

lumien kalligrafiasta

minä en pistä nokkaani lumen sisään

Meillä on aistinen työnjako

Ohi on aika

jolloin männynoksa houkutti

katso minä olin kuollut

ja minä elän

Nyt katselen koivunhaaroja

mihin pykäisin pesäni

jos olisin harakka

Koivu seisoo päällään

aivot maalämmössä

alushameen läpi kuultaa valo

kesäleninki on tilauksessa

Ompelija ohjelmoi siihen

muuttuvan värin ja aikanaan

mekko tippuu korville

tanssi ilman tietoa ja suunnitelmaa askelkuvioista

on ainoa mahdollisuuteni selvitä parketilla sotkeu-

tumatta jalkoihini tai jonkun muun jalkoihin sillä

niiden väistämisestä tulee tanssia refleksinnopeaa

koreografiaa johon koko keho osallistuu kun uhkaa

kaatua sen välttää heittäytymällä johonkin toiseen

suuntaan ja kaiken tämän kaoottisen liikkeen voi

rytmittää musiikin tahtiin onko se muuta kuin elä-

män sykkeeseen osallistumista sen vastakohtana

käsikirjoitettu ja numeroitu askelkaavio jonka

oppiminen on kuin lukemaan opettelemista tavaamis-

menetelmällä se oli minusta hyvin vaikeata sillä

minä tarvitsen kokonaishahmoisen idean ja vapau-

tuneen fiiliksen kuten mäkihyppääjät tai brittiläiset

ilmavalvojat joiden piti tunnistaa olivatko näkyviin

ilmestyvät koneet kotiin palaavia omia vai saksalaisia

ei ollut sanoja kuvaamaan eroja oli vain tunne

kummastako oli kysymys ja se toimi kenellä

toimi eikä siitä voinut järjestää mitään oppitun-

teja oli vain omaksuttava niiltä joilla oli se vaisto

ja omaksuttava tieto sillä tasolla joka liikkui

tietoisuuden tuolla puolella

1.

Hämärässä lapsi herää sängyssään

             kukaan ei vastaa huutoihin

aikuiset ovat ulkona syystöissään

Pinnasängyllä voi matkustaa

kaksin käsin laidasta kiinni

ja rytmikäs rynkytys vie

pirtin lattian yli kohti pöytää

kohti houkuttavaa valoa

jonka lähde kaatuu ei sammu

valo vain laajenee ja lämpö

Monet kerrat olin ihmetellyt

pöydän mustaa kuviota

mannerta pöytälevyn merellä

normaalia uteliaisuutta

tai jokin syvälle jäänyt muistikuva

2.

Kuusien rivistöt kurkkivat

tummin kulmin lampeen

joka mulkoilee takaisin

rannalla pyykkipadan porinaa

ja laituri jolla lakanat huljutetaan

Äkkisyvän ympärillä

kirkas vihreä kehä

veden päälle levinnyt

pehmeä kuin patja

             avojaloin

houkuttava hyppiä

Sen läpi saattaa solahtaa

toiseen maailmaan

Näkin valtakuntaan

Suopursut huimaavat päätä

viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/02/21/275-haaste/

euroopan uutisin hevonen laukkaa yli talous-

kriisienkin siis hevosessa on lihaa ja hevonen

kuolee ja se haudataan tai lahdataan lyödään

lihoiksi muutetaan rahoiksi köyhän hevonen

ei jouda mätäneen uljas lemmikki ratojen ravuri

suotta nyrpistelette King’s Roadin rouvat petteri-

punakuonotkin jutaavat tundralla tuhansin sarvin

kunnes ovat pulkassa jota eivät vedä älkää vedät-

täkö itseänne shoppailkaa vain edelleen tavaroiden

parasiitti-paratiisissa tai alkakaa kasvissyöjiksi syö-

jät(täret) millä planeetalla luulette oikein elävänne

Mielen liikkeet

vilkkaita pikkulintuja

tunteet jäyhiä kotkia

äly parvi kottaraisia

jotka petolinnun uhatessa

tiivistyvät tiheäksi palloksi

ja näin minä lennän lentoani

Päivieni alusta

aina kunkin loppuun

Nämä kulkureittien uomat

alkavat olla epäilyttävän selväpiirteisiä

kun kysymys on niin epäselvästä kuin …

          joku on ne vetäissyt tussilla

          kuin pahville piruuttaan

          ja yllyttää kulje poika tuosta kulje

Tunsin epävarmuuden sosekerroksen

johon voi hypätä niin että roiskahtaa

ja samalla tuntea alla teräsjään

eikä sen pintaan voi piirtää piruetteja

Oliko vain näköharha

että en ollut kiinnostunut

ottamaan osaa niihin kisoihin

yllytys löytää sisäinen petoni

lupaus että veri alkaa roiskua

ja maistua suussa hyvältä

          muistanhan miten huvituin

          esimiesroolista

          kun karjuin alokkaille

          riviiiiiin järjesty!

          samalla jollakin sen sävyllä

          iskin silmää

Sitten kun huumori haihtuisi

kuin aamukaste auringossa

ja katkerat juonteet paahtuisivat kasvoihin

jäisi jäljelle ääneen känisevää ärjyä

Sitä sanottaisiin ammatillisuudeksi