Grid of posts 2×3

  • Lumessa ja hiekassa

          Lentävä lumi haastaa pylväiden valokeilat, jättää näkyviin tassunjäljet, mutta peittää ihmisen Lumesta nousee metsän valo, oksisto imee sen ennen latvustoa   Jossakin tuuli siirtää hiekkadyyniä jyvä jyvältä paikasta toiseen Taivaankappaleiden heijastuksessa sorkanpainaumat virtaavat         Read more

  • Vieläkö muistat

          Muistatko vielä ajan kun olit köyhä piruparka Puskit päin pyryä, sen teräviä kiteitä ja vedit pipoa silmille Kompastuit näköalattomuuteen ja säikähdit auringon häikäisyä   Muistatko? Nyt kun sinulla on polarisoidut lasit ja henkivakuutus   Kun et muuten vakuutu että henki lähtee       viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/12/431-haaste.html             Read more

  • Piporäppi

        Pipo päähän tai muuten palelee! pipo hyllyltä päähän anelee Pipoton pää pakkasta pelkää, vilun väreet juoksevat pitkin selkää   Pääasia että pipo on päässä: ei järki jäässä ole missään säässä Pipopipopipopää ei sisälle jää, pipopipopipopää ulos kylmällä uskaltaa   Ei haittaa jos ilma on hallainen, kun päässä on pipo villainen Pipo voi olla… Read more

  • Elaboration mythique

          Meren vesi on alkanut liikehtiä levottomasti, se kulkee kuin jotain etsien, jotain mikä voi olla missä tahansa    Se silmäilee mennessään kaikkea vainoharhaisena, eikä sille riitä pitää yllä eläviensä elämää, syntymän ja kuoleman tasapainoa   Paljon katkeraa vettä on liikkeellä, se etsii viattomia, joita ei ole eikä muu sille riitä Se tuhoaa… Read more

  • Purppuraa

          sudensilmät ja kuunsirpit loistavat toisilleen pimeässä yössä lumoutuvat toisistaan purppuraa laseissaan lasin takana sade vihmoo mustaa asfalttia lasin takana sade vihmoo mustaa lasin takana sade vihmoo lasin takana sade lasin takana   sudensilmät ja kuunsirpit lumoutuvat   purppuraa       viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/11/430-haaste.html   Read more

  • Pesäpuu

            Huoneenamme toukan pesä ikipuun ytimessä, viheltävien vesien partaalla Sisällä valtameren hellyys kaloineen Onkaloineen jotka täytämme pienintä myöten   Kun veden värähtelyt kulkevat äärestä ääreen ihon vanamopolkuja pitkin, kello erehtyy aikavyöhykkeiden lustoissa Kun ajan hiili tiivistyy timantiksi, mittakaavat heittävät matemaattisen henkensä   Suuri on liian suurta pysyäkseen ja varjossa kitunut pieni kurottuu… Read more