-
Kuusikko
Neulaset kuin kissankarvat havukuvion toisto on loputon oksat lomittuvat lamuavat: sateensuoja kuusi on hieno puu monta puuta kuusikko on täynnä arvoitusta täällä valo ei juhli kulkee tiukan seulan läpi sammal viihtyy puvustaa kivistään peikonpäitä vihreitä muurahaisen polku tumman linjan leikkaa sen vihreään matrassiin Näköala ylös eteen aivan tarpeeton Olet perillä Read more
-
Karsserista karenssiin
Siihen aikaan kun valtio ei ollut vielä keksinyt yhtiöittämistä se oli kapea mutta pitkä työnantaja kunnes putosi tekniikan kelkasta kuten moni yrityskin jotka antoivat surutta kenkää toisin kuin valtio Palkka tuli töitä ei ollut vuoden oli lupa istua kopissa kymmenien muiden kanssa Sai sentään pitää kahvitauon kopin ulkopuolella siinä sitä miestä mitattiin kenellä kestää Read more
-
Runotorstain haaste 219: synti
meklarien kiimainen huuto vauhdittaa numeroita ohjelmoituun kiitoon jotka kevyesti kiertävät kaikki esteet joita poliittiset eläimet ovat kömpelösti yrittäneet asetella sen miltä toistensa sättimiseltä ovat ehtineet eivätkä saa kiinni numeroita pyörivät kuin kissat häntää tavoitellen eivätkä tiedä ovatko hampaat omassa vai toisen hännässä häntä omassa vai toisen suussa vaikka pitäisi päästä edelle ja rakentaa uomia ettei Read more
-
Syysmuotoja
Soilta ovat hillanpoimijoiden pyllistelyt loppuneet pelloilla enää kauran kaula katkaisematta mättäillä puoli- kypsät puolukat koira mies ja pyssy metsässä lehmät tuottavat kaiken aikaa leukojaan liikuttamalla säädöskokoelman mukaista ulkoilmaelämää viettämällä Illalla kuu ui lammikossa puut kurkkivat pitävät pyöreistä muodoista Read more
-
Syyssauna
Tulen loimotus lasiluukun takana ainoa valo saunassa puut hiiltyvät punahehkuksi hämärä ympäröi tummat hirsiseinät pukuhuoneessa pari kynttilää ja häilyvät varjot Tuuli on saanut päivän lehdet jaettua järven kohina vielä jatkuu Kettu rääkäisee jäähdyttelijän ihokarvat pystyyn hiiripöllön äänetön varjo liukuu maata vaaleampaa taivasta vasten Sopulin äyskintä vaikenee Read more
-
Runotorstain haaste 218: runoviite
Korkealta näen tuulen tulevan yli veden pikkuaallokossa tumma kiila etenee nopeasti vihuri rantautuu puun lehti kieppuu kiinnikkeessään napsahtaa irti ja putoaa rantapaadelle jymähtäen Kun pimeä tulee näen tulipalojen kaukaisen kajon (Vilu meren valo helmikuun valo kesäyön lämmin valo syksyn häikäisy talven viima: katse. Pertti Nieminen, kokoelmasta Vaikka aamuun on vielä aikaa (Otava 1989) Oheinen Read more