Grid of posts 2×3

  • Bussin ikkunasta

      1. Bussi seisoo, minä istun, asvaltti kastuu Kurki vaihtaa suota, mummon rollaattori ruostuu Mummo ei enää 2. Aikataulu tylyttää kuskia bussi jyrää asvalttia Pikkuauto päkittää edessä karkuun henkensä edestä Luovuta koppero, ei sinua syödä! 3. Bussi sukeltaa saderintamaan Lehtipuut tuulessa kuin vesikasvit virrassa Romahtanut rakennus, hylky meritaistelun jäljiltä Istun sukellusveneessä Read more

  • Mahdolliset mahdottomia

      Toimeliaisuus täyttää rajallisen mielen neliöt ja kuutiot   ja runoilija kuolee leuka sinisenä   sadonkorjuun ajaksi herätäkseen henkiin ehkä lokakuussa, kun   masennus on realistisin olotila tässä maailmassa   onnistutaan mielettömissä hankkeissa Mahdollisten kustannuksella       Read more

  • Hyveiden laarista

      Runoilen suomupanssaripäällä ihon toiseutta tuntematta: Mikä ilo viiltää lihaan vihaanpukeutuneita!   Vedän analyysiaggregaattia pitkin hakkuuaukeita pinta huurteessa, sydän sulaa kultaa: kylvän jyvät maahan keitän akanoista epäitsekkäästi aamupuuron   Nostan kissan häntää, kissaa hännästä pöydälle Kaikki alkavat puhua koirasta kuin eivät olisi hiiristä koskaan kuulleetkaan       Read more

  • Suoja ja vaara

      Tunnen varjon viileyden, sen pidentymisen Askeleet hidastuvat kuin suuntaa epäröiden   Mitään rakennettua en halua pääni yläpuolelle Niistä tiedä mitä irrallaan keskeneräisyyttään           rappeutuneisuuttaan   valmiina tipahtamaan päähän Sateen, valon ja varjon esteet tarkoitustaan vastaan kääntyneet       Read more

  • Näin syntyi kasvismakkara

      Krakovan makkara                      innostui kasviksista Aloitti krysanteemista, jatkoi pensaskrassilla popsi Meksikon kaktuksen, sen nesteen joi, vatsa soi                      rumpuna soi ja soijaa söi                         Brasiliassa   paljon paloi sademetsää                          soijan tähden Mies kuopassa, Heimonsa viimeinen       Read more

  • Kivi hikoilee

      Lehden sivulla vaanii syntymävuosien tihentyvä haavi: pidättelen hengitystä, tunnen jo matkojen etäisyydet eikä horisontti suostu pakenemaan edellä kuten ennen   Savut takana, niiden alkupisteeseen jäänyt tuhka ja puun kyljessä toukkien polkuja                               karisevan kaarnan alla                                                    kuulen tuulen   pysähtyvän petäjän latvaan                             kuin pesäänsä laskeutuen                                                   valon kelmeys mukanaan   puolivilliintynyt… Read more