sanapasanen

Oli minulla opettaja:

halusi opettaa minut lukemaan ajatuksiaan

Kun vastasin, sanoi toisin sanoen ja odotti:

että minä hänen sanoillaan

*

Päästäni putosi tiedosto,

bitit hajosivat pitkin tietä

ennen kuin ehtivät ymmärrykseen asti

Kirjasin sen poistoihin

Maailma toimii:

hiiri syö jyvän ja kissa hiiren,

koira ajaa kissan puuhun

ja mummon rollaattoriin on pumpattu ilmaa

Hän hymyilee potkutellessaan lähikauppaan

Maailma toimii:

pojan repussa on kirjat, kotitehtävät tehty

ja hänellä on luottavainen olo

Kaveri odottaa jo pihalla

Maailma toimii nyt

eikä enempää voi toivoa

Mies hakkasi halkoja

kaksi kertaa yli normin,

rakastuksissaan                   Välillä hän

katseli iltavalojen rusotusta

katon yllä ja hormin,

savua joka sukelsi hämärään

Mennyttä jonka jäljet peittyivät aina sumuun

Miehen klapipino kasvoi ja kasvoi

ylsi räystäälle ja ympäröi

talon, hormin ja rakkaan

Rakastuskissaan mies seisoi pakkasessa,

ja savu nousi     keskeltä klapipinoa

Mies katseli miten kaikki peittyi liekkeihin,

niiden huminaan    Räikeisiin ääniin ja vilkkuvaloihin

Onko mahdollista kulkeutua

johdonmukaisuuden umpikujaan,

sen näköalattomaan hiussuoniverkostoon,

tarkkojen sanojen jatulintarhaan,

jossa kohdevalot rajaavat muun ulkopuolelle//

Onko mahdollista, että hapuilevat sanat

ovat himmeä yleisvalo, joka ei vedä jyrkkää rajaa,

pimeän ja valon väliselle vaihduntavyöhykkeelle

Kuten kylmän ja lämpimän merivirran törmäys

kattaa mereneläville ravintolan//

Onko mahdollista, että sanat muodostavat

heimoja ja heimot kierteissumun,

jossa on kirkas keskuspullistuma:

vain sen valossa sanat ymmärretään

Kuulummeko saman sumun piiriin?

Hänelle sanottiin katso vain polkua,

älä vilkuile sivulle, niin pääset perille

Tyttö katsoi ja kulki, kulki ja katsoi

Näki kaikki kivet ja juuret, ei kompastunut juuriin ei kiviin,

osasi ennakoida kaikki esteet

Tajusi kiertävänsä ympyrää

Hän alkoi miettiä mikä se peri on

Uskalsi jo vilkuilla syrjäsilmällä sivuilleen,

näki avaran laakson, takana sinisen vuoren,

poikkesi polulta sitä kohti

ja tiesi: tuolla se peri on

(satuviikon merkeissä 🙂

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/10/425-haaste.html

Mielipidekiihdyttimessä törmäytin alkeellisia,

ongelmajätelaatikko pullisteli sosiaalisesti

Mielipide, mielen pidike, piti mieltä kiinni, ettei mieli karannut

Mielipiteen muokkauksen peruskurssin läpi vuoti

mielipideilmastoon ilmakehää tuhoavia kaasuja

Mielipiteilin kuudentena kenttäpelaajana kaukalossa

kunnes tuomari vihelsi pitkälle jäähylle:

yhdyskuntapalvelua ongelmajätteen parissa

Åke Kara lauloi lavalla  En ota kantaa itseäni paremman

laulajan surkeaan esitykseen  Kaksimetrinen nainen Amerikasta esiteltiin:

lyö palloa korkealta ja kovaa, joku yritti myydä ilmassa kelluvia narunipusta

Kerran ostin sarkahousut, käyttökelpoiset kesät talvet,

ei purrut läpi sääski ei pakkanen

Humu oli niin lievää, että kuulin kurjet:

painuivat pohjatuulen mukana sinne minne pitikin

Minäkin siitä sitten

Kahdeksan urheaa kurkea

torikokousta lentäen pitää

hetken pyörivät sinne ja tänne

käy ylhäällä mekkala kova

Kohta järjestys selviää

aura muodostuu ja ääneti

painuu päin etelää

Hymyilyttää

Hyvää lentoa!

Sinä olet, ettei kaikki olisi

sitä mikä tunkee väkivalloin

läpi aistien verhon

Sinä et ole, että voisin

vetää sinut päähäni kuten vedetään se

ettei muuta välittyisi tajuntaan

Sinä olet, että olemisen

ja olemattomuuden rajaviiva

erottuisi hämärässä, että

oleminen kirjoitettaisiin painavammin

kirjaimin kuin olemattomuus, että

tuntisin elämisen iloa

hiusrajasta nivusiin

nivusista varpaanpäihin asti, silloinkin

kun se kaikki tunkee lupaa kysymättä

aamukahvin kitkeräksi mausteeksi