sanapasanen

Meren vesi on alkanut

liikehtiä levottomasti, se kulkee

kuin jotain etsien, jotain mikä voi olla

missä tahansa    Se silmäilee mennessään

kaikkea vainoharhaisena, eikä sille riitä

pitää yllä eläviensä elämää,

syntymän ja kuoleman tasapainoa

Paljon katkeraa vettä on liikkeellä,

se etsii viattomia, joita ei ole

eikä muu sille riitä

Se tuhoaa pienten kalojen piilopaikat,

nostaa uponneet sotalaivat

ja pukee niiden sankarit

mytologian sotisopaan

Huoneenamme toukan pesä ikipuun ytimessä,

viheltävien vesien partaalla

Sisällä valtameren hellyys kaloineen

Onkaloineen jotka täytämme pienintä myöten

Kun veden värähtelyt kulkevat

äärestä ääreen ihon

vanamopolkuja pitkin,

kello erehtyy

aikavyöhykkeiden lustoissa

Kun ajan hiili tiivistyy timantiksi,

mittakaavat heittävät

matemaattisen henkensä

Suuri on liian suurta pysyäkseen

ja varjossa kitunut pieni

kurottuu kohti valon pilkotusta

Luulin olevani orava,

liepoittava rauhan viiri

ja olenkin

hallin haukku,

metsämiehen ansa

Kätkin talenttini x-factoriin

ja menin loukkoon mököttämään,

unien kultalaan, jossa elo onnellinen

Kaikkea mitä olen pyytänyt

olen saanut,

vaikka en pyytänyt

anteeksi        Ja kiitos!

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/11/429-haaste.html

Oli minulla opettaja:

halusi opettaa minut lukemaan ajatuksiaan

Kun vastasin, sanoi toisin sanoen ja odotti:

että minä hänen sanoillaan

*

Päästäni putosi tiedosto,

bitit hajosivat pitkin tietä

ennen kuin ehtivät ymmärrykseen asti

Kirjasin sen poistoihin

Maailma toimii:

hiiri syö jyvän ja kissa hiiren,

koira ajaa kissan puuhun

ja mummon rollaattoriin on pumpattu ilmaa

Hän hymyilee potkutellessaan lähikauppaan

Maailma toimii:

pojan repussa on kirjat, kotitehtävät tehty

ja hänellä on luottavainen olo

Kaveri odottaa jo pihalla

Maailma toimii nyt

eikä enempää voi toivoa

Mies hakkasi halkoja

kaksi kertaa yli normin,

rakastuksissaan                   Välillä hän

katseli iltavalojen rusotusta

katon yllä ja hormin,

savua joka sukelsi hämärään

Mennyttä jonka jäljet peittyivät aina sumuun

Miehen klapipino kasvoi ja kasvoi

ylsi räystäälle ja ympäröi

talon, hormin ja rakkaan

Rakastuskissaan mies seisoi pakkasessa,

ja savu nousi     keskeltä klapipinoa

Mies katseli miten kaikki peittyi liekkeihin,

niiden huminaan    Räikeisiin ääniin ja vilkkuvaloihin

Onko mahdollista kulkeutua

johdonmukaisuuden umpikujaan,

sen näköalattomaan hiussuoniverkostoon,

tarkkojen sanojen jatulintarhaan,

jossa kohdevalot rajaavat muun ulkopuolelle//

Onko mahdollista, että hapuilevat sanat

ovat himmeä yleisvalo, joka ei vedä jyrkkää rajaa,

pimeän ja valon väliselle vaihduntavyöhykkeelle

Kuten kylmän ja lämpimän merivirran törmäys

kattaa mereneläville ravintolan//

Onko mahdollista, että sanat muodostavat

heimoja ja heimot kierteissumun,

jossa on kirkas keskuspullistuma:

vain sen valossa sanat ymmärretään

Kuulummeko saman sumun piiriin?

Hänelle sanottiin katso vain polkua,

älä vilkuile sivulle, niin pääset perille

Tyttö katsoi ja kulki, kulki ja katsoi

Näki kaikki kivet ja juuret, ei kompastunut juuriin ei kiviin,

osasi ennakoida kaikki esteet

Tajusi kiertävänsä ympyrää

Hän alkoi miettiä mikä se peri on

Uskalsi jo vilkuilla syrjäsilmällä sivuilleen,

näki avaran laakson, takana sinisen vuoren,

poikkesi polulta sitä kohti

ja tiesi: tuolla se peri on

(satuviikon merkeissä 🙂

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/10/425-haaste.html

Mielipidekiihdyttimessä törmäytin alkeellisia,

ongelmajätelaatikko pullisteli sosiaalisesti

Mielipide, mielen pidike, piti mieltä kiinni, ettei mieli karannut

Mielipiteen muokkauksen peruskurssin läpi vuoti

mielipideilmastoon ilmakehää tuhoavia kaasuja

Mielipiteilin kuudentena kenttäpelaajana kaukalossa

kunnes tuomari vihelsi pitkälle jäähylle:

yhdyskuntapalvelua ongelmajätteen parissa