näitä soita mä tallaan viimeiseen asti
lauloi Tervanevan hevonen
samoin pelkää äiti huolenharmaa
käyvän pojalleen herra Hakkaraiselle
että avosuolla tuskaista rämpimistä
kohti viimeistä rantaa
susien ulvonnan saatellessa
kohti metsää ja mäntyä ja oksaa
köysinippu olalla
ylentämään itsensä
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2015/05/368-haaste.html
kielesi on korsien rytmi tuulessa
mikä on nimesi kivi veden pinnalla
höyhen tuulella kiinni maassa
mikä on värisi kasvojen peite
Timnan tien varrella
kuljin ohi ja värisin
siinä sitä istutaan
kuin hevoinen heinäkasojen välissä
koirat haukkuu ja karavaani kulkee
sinä et eikä aikaakaan
kun Neiti Aikasi on Vanharouva
heinät vie korsi korrelta
tuuli
peittää karavaanin jäljet
sinä istut kuin tatti jonka lakki
on matoja täynnä
emo ihmisen
huolineen ja murheineen
iankaikkista
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2015/05/367-haaste.html
sumuverhoon hajoavia ääriviivoja
joihin tuulenpuuska hetkeksi
raivaa käytävän kun Mooses
ylittää Punaisenmeren
paikallismymälän aulassa
liukuvia olemisen rajoja
vanhoja miehiä keppeineen
penkillä pysähtynein katsein
puhkomassa aukkoja unohduksen verhoihin
minäkupla sinäkupla hänkupla
eliittikupla mediakupla junttikupla
poreilee siellä poreilee täällä
tunnustelija sipisee: tehdään mekupla
hallitus jolta sujuu laman jallitus
pressalta nimitys & kuplivaa
kippis ja kulaus!
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2015/04/366-haaste.html
kaupungin portilla hän katseli
suuntaan josta kerran tuli ylämaahan
oliko viisasta valita rehevät laitumet
pahuuden laaksossa
kaukaa näki ne kolme käyntinsä
olennasta lämpöväreilyn rytmissä
hän tajusi aikoja sitten heitetyt kivet
aikoja sitten pudonneeksi luullut
säpsähdys ääneen särkyvä lasi
aikakausien väliltä
laatimansa järjestyksen
pokkana sivuuttaen Jumala sanoi
Saara synnyttää naurunsa
piilottaakseen Aabraham heittäytyi
kasvoilleen
Jumalan kolme
ohikulkumatkalla
naurattavat Saaraa
vuoden päästä poika
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2015/04/365-haaste.html
höttövispilät vatkaavat
verestä taikinaa
kevytmetallikuorrutus
kakun päällä
näyttää kuohkealta
purennasta kolmihermosärkyä
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2015/04/364-haaste.html
hän livahti
poistuvan ovenavauksesta
paskalle matkahuollon vessaan
piirteli säästyneen euron
kokoisia merkkejään kaakeleihin
röyhkeät päivät ja nöyrät yöt
hän vietti mystiikan puutarhassaan
sinä päivänä
kun siivooja putsasi
vessan kaakeleita merkeistä
hänen maljansa otettiin häneltä pois
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2015/04/363-haaste.html
turhia sanoja kirjoitan
täältä saarestani kuolemattomia
miten muuten minut voitaisiin tuomita
kuolemaan arvaan
kirjoitan kliseitä keisarin
vanhoista vaatteista
muotihuoneiden suureksi kauhuksi
ne eivät koskaan tunnusta historiaansa
yrittävät pelastaa nahkansa
myymällä sen kalliisti keisarille
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2015/04/363-haaste.html
kuten sade ja suru olemme
ruukun murtuneet palat
kuten viini ja ilo olemme
toisiimme sopivat kaipaavat
laiva ja satama toisillemme
veden erottamia olemme
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2015/04/363-haaste.html
kiukunpuuskat puhkuvat läpi metsikön
paukuttavat oksia kuin ovia
yrittävät ajaa puut tiehensä
metsä myötäilee
tuulettuu kekkosenaikaisesti
suo nauraa röyhkeästi päin
tuulen tuimaa naamaa
milläs todistat että tässä oli
sellainen talo kuin muistat lattia
josta näki järven pohjaan
cumuluspilvinen katto taivaana
ja seinien pilareita yhdisti
tuulen lepattava tapetti
muistele muistele että voisit
rauhassa unohtaa
muistomerkittömän haudan
hyvin arpeutuneen
maan ihossa kun etäisyyksien
miekka leikkaa aikaa
ei ole polkua jos kukaan ei kulje
ei risteystä ilman valintaa
ei valintoja ilman vaihtoehtoisen historian spekulaatioita
pistävät vatsan sekaisin muistelmat aristavat
vereslihaa kirveltää ivanaurut roimivat selkää
kaikki ne lapset kaikki se vastuu
kaikesta siitä väsymys ja pimeät kuilut
yhteinen ja yksityinen pahoinvointi
ruosteiset naulanpäät lattiassa vasten jalkapohjia
kodinkynttilät hitsipillin liekki silmille
missä risteyksessä valitsit tämän kuka valitsi
yrittää nukkua ohi ahdistuksen
karhuna talven yli toivoa että kellään
ei ole sinulle asiaa ei ole ketään
joka odottaa sinulta mitään
sinun polkusi oliko se polku
ennen sinua sinun valintasi oliko se
valinta hedelmäpuun ja ristinpuun välillä
syyn vierityksen via crucis
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2015/04/362-haaste.html
aineen häviämättömyyden vuoksi
maanrikkaudet ovat tallella jossakin
poislukien avaruuteen ammutut
pulaa on vain isosta rahasta ja pikkuvipistä
sitä on enempi kuin koskaan
kaikki sitä luulevat kaikkea luulevat
mutta erehtyvät ja erehtyvät raskaasti
velipuolesta takaisin maksettaessa
julkinen hukkuu paksuihin seiniin
yksityinen onnenonkiin jotka mustekala
älyttää pyramiidin kätköihin meren saarille
ennen syntyi lapsi leipä suussa
nyt suu heti huutaa muuta
lusikka on liian pieni kultainen talja!
suita on enempi kuin koskaan
autoja on enempi kuin koskaan
teitä ajaa enempi kuin koskaan
ääntä enempi kuin kuulemista koskaan
egoja enempi ja vähempi sinua ja minua
*
vesi virtaava vesi minut ympäröi panssariverkon sisällä
vie hiukkasen kerrallaan minua ajatuksiani
alavirtaan aikoihin joita ei enää
jotka ovat tulossa aikoihin
jolloin en minä vielä enkä enää
silmäluomien läpi valo luo hahmon
värien kantajasta läpi verkon vuodenaikojen
alun ja lopun yhteiseen pisteeseen
täydellinen valhe kuin auringonpimennys sädekehä ympärillä
*
sulassa joutsenilla neljät kosiomenot
yhdeksäs ylimääräinen saa huutia
kolme harmaata keltanokkaa
supattavat tiiviinä ryhmänä
mitä tuo äijä kiertelee yrittääkö se jotain
pitäiskö tehdä ilmoitus
*
illuusio talvesta sentillä sadetta
valkoista kuin lumi märkää kuin vesi
viipyy muutaman kameran otoksen
katoaa hetkien historiaan askelten jäljet
menettävät ääriviivojaan
ennenkuin on mustaa valkoisella
kuka uskoo jos sittenkään nopeasti
musta muuttuu valkoiseksi ja valkoinen mustaksi
siniset silmät kääntyvät ympäri veri pakenee poskilta
ja päivä kadehtii yötä
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2015/03/361-musta.html
sello jalkojen välissä jousi oikeassa kädessä
soutaa kuin vene kylmän
veden terävässä aallokossa vasemman sormet
taipuvat ja hypähtelevät ebenpuisella otelaudalla
soitto rysäyttää välillä läpi mustan
vaahtotukkaisen aallon kesyttää röykytyksen
löytää soljunnan keuhkot kuusesta ja vaahterasta
pärskivät suolaveden ulos raoistaan
soitto täyttää tytön ei kuule nyt
ääniä jotka muuten hiljaisuudessa alkavat
etäisesti jyristä kerran metsänrajassa
räjäyttivät äkkiä kaikki aistit tukkoon
soitto kutoo yhteen yötä ja päivää
kylmää ja kuumaa näyttää polkua
jyrkänteen louhikossa hän vuorikauriina hyppää
nevan kulkukelpoiset juonteet kettuna löytää
lattia jalkojen alla pysyy seinät
lupaavat kannatella kattoa
tuoli alla ei petä stakkeli kestää
ja soittajanaisessa on jotain äidistä
sanapasanen 