Ajatuksissaan
vanha mies piirtää
penkkiin sormellaan
Sinä aikana juna
ehtii pitkälle talveen
Silmät
Lumikenkäjuoksussa
susi keltasilmä
ja poronvasa vauhkosilmä
lopputulos ei kovin monen
poronkuseman päässä
vain verta ja riekaleita
ketun ja korpin kaluamia luita
Sapenkiehumapäivänä
Suksenpaistamajängällä
kärykävikelkasta ja tuliluikusta
tuli valtion omaisuutta mutta
mies ei taivu direktiiveille
sudentappokelillä
Käkkäräpäämännikön karsikkosilmät
kuolemasta alkunsa saaneet
niin paljon nähneet
kuita susia poroja
poronturvajoukkoja
verisiä näytelmiä
lumisilla näyttämöillä
eivät ota kantaa
tasapainon julmaan hintaan
Juhannusviikolta 2010
Etelän tuuli on tyly pohjoiselle,
tuiskii talviset turhautumansa takaisin
Ailigaksen masto hallitsee muinaista pyhää paikkaa,
välittää aikamme tietoa, epätietoa,
harkitsemattomia viestejä, nopeita lähestymiskieltoja:
epäpyhää virtaa pyhän lähteen yli
Paljot sanat puhutaan kuten romuläjää puretaan
Kun aarre on löytynyt, on aika vaieta, sammuttaa
sanojen ja ajatusten levoton liekki
Vuoden valoisin vuorokausi, muutama luotu
on kiivennyt laelle palvomaan Atoniaan
Kiviä täällä riittää moneen Stonehengeniin,
tanssin niillä balettia rinkan kanssa
kataja koukkaa kengästä, tasapaino horjuu
Tuuli tunkee tuntoon, sen räppi korviin
Luontoromantiikan hakkaava humina hupussa,
villakynsikkäät varjelemassa sormien toimintakykyä
Kulkeeko subjekti objektissa, ovatko osat vaihtuneet?
Mikä on asetelma eri tasoissa ja näkökulmissa,
oikeutus ja mieli kulkea polutonta maata?
Porot ja tuulet yksissä tuumin ovat kuluttaneet
pintakerroksen paikoin paljaaksi
Sielikkö taistelee vastaan, ihana sievikkö,
kukkia kuin punaisia nuppineulan päitä
mummon neulatyynyssä, tyyny hiekassa, kaikki muu
viimeistä jäkälää myöten viety sen ympäriltä
Maasto on täynnä alkavia polunpätkiä,
päätymättä mihinkään kuin seinään
Umpipusikkoa ja uusi alku, yhtä nopeasti sekin loppuu
Tietymätön tien suunta, arvaamaton ajankulku:
oikealla polulla on kaksi suuntaa,
väärällä voi suunta olla hetken oikea,
Ajan valtavirta, tyhjä käsite
(paitsi esineiden määrässä &
kaikkea mikä sitä edistää
kuten että tuotetuilla tavaroilla
tuotteistetaan tapahtumat)
jos vaikutusta ihmismieliin tarkkaat
Joki pirstoutuu puroiksi, virtaa ylängön korkeaan,
olemattomiin, lumisten kurujen kylmään hiljaisuuteen
Tyhjä uoma peittyy kivenkolinaan
Veren ja jyrinän visvainen syvyys
peittyy kepeään kiehuntaan: mitä muuta voi tehdä
Jos ei mitään, voi hymyillä huulet korviin
Äänet putoavat pitkin suupieliä, tämä on huono näytelmä,
en kuule sitä ääntä, joka piilee kakofoniassa,
en näe väriä valojen säihkeessä, en kirvestä,
jolla veistää niin karkeasti, että kosketuksesta
saa tikun sormeen, en veistä jolla vuolla
niin sileätä, että sormet eivät lakkaa koskemasta
Otan kengät jalasta, kahlaan virran ylitse,
sen vettä voi juoda jälkeeni, kullan välke
ei polta jalkapohjiani, ryteikössä pusken eteenpäin,
kauhon väylää vuoroin oikealta, vuoroin vasemmalta
Järripeipot koomassa järistävät koivikossa,
kapustarinta haikeasti huilahtaa
Merkittömiä korvia lentää yli bisnesluokassa,
mitään tästä kuulematta yli maan,
jonka merkitys vain ylilento-oikeus
Kuivin laella kiviröykkiö muistuttaa vallasta,
joka palvoo itseään, ei tunne jokilaaksoa,
vaikka vetensä valuttaa sinne, vierittää kivet voimansa oikeudella
Sanot ehkä: tämä maa on kuollut maa:
ei ruusutarhaa, ei satakieliä lehdossa
Tuuli paukuttaa porotuvan pokia,
helisyttää lasiruutua, kitin jättämässä tilassa
kuin rumpali palikoitaan nahkakalvoilla
Helinä vaimentuu paperitupolla, porotupa heijastaa
aikaa: muovia, vaahtomuovia, solumuovia,
kaupalliset etiketit hyllyllä, tyhjien tölkkien rivit ikkunalla
Penkinaluset pullistelevat mustia jätesäkkejä
Mitäpä oikeutta minulla on närkästellä
Kunhan havaitsen ja yhdistelen yleiseen
Aallot piiskaavat järveä, palsasuon saartamaa
Sen muoto muistuttaa roikkuvatsaista valasta,
selkärangastaan notkahtanutta
Matkalla idästä länteen kauhon sen vettä kattilaan
Ja valaan ruuaksi kelpaavaa planktonia
On kuunneltava jalkoja,
rinteiden kuivat korkeuskäyrät,
vaivattomat kulkea, siirryn
sieliköiden maasta lumileinikkien koloisiin
varvikoihin, porojen liejuisiin jälkiin
Illalla lapinorvokkien, kulleroiden
ja rentukoiden kanjonissa aloittavat hyttyset
lyhyen elonsa päiviä, hillankukkia kuin juhannusruusuja
ja ruohokanukan harras silmä
Kanjonin syvä vesi kannattelee uimaria ja taimenia
Murto-osa niistä on selviytynyt tähän
Tunturi on julma meri, kanjoni sen suojaisa satama:
poikaset auringossa, matalikon suojassa
Juhannusaaton aamuna aurinko paistaa
Pikitien varrella odotan, kaksi autoa puolessa tunnissa,
kolmas jo aamueskelinen
Radio ennakoi liikenneruuhkaa, etelän teillä
En vielä tiedä, että illalla lausun:
jokainen on oman elämänsä soppa
Salaliitto
Salaliitto jossa
etäisyys luo läheisyyttä
siellä jossakin on helpompi tuntea
kun palaaminen on epävarmaa
se luo varmuutta: olette tärkeitä
lähellä on vaikea olla lähellä
koskea halata katsoa silmiin
vaikka siellä jossakin silmissä
kaipaus ja kyyneleet
Salaiittojen salaliitto jossa sydämesi kavaltaja
on liittoutunut vihollisesi kanssa
Sinua vastaan
Muuttuvat laulut…muuttuuko ihminen
joululahjatoivomuksia 1939
pieni paketti johon:
sokeria (jos on)
voita (tärkein)
valokuvia kotiväestä
kirjekuoria ja kirjoituspaperia
partakoneen teriä
*
joululahjatoivomuksia 2012
?
??
???
????
?????
*
kun haluatte olla autoimmuniteettinen
yhteisöllinen vaikuttaja:
kauttamme huomiota herättämättä
postimyynnistä kätevä
siviilikäyttöön muokattu rynnäkkökivääri
(useita värivaihtoehtoja)
povitaskuun mahtuva ydinase
Weapon of Mass Destruction & co.
Rajojen raja
löytyi kaatuneen taskusta
sitten kessua tai mahorkkaa
markkoja tai ruplia
sieltä löytyi
omaisten kuvia
läheltä sydäntä
rajojen rajan takana
kenen pihaan
lohduttajapahanilmanlintu kääntyy
liperit kaulassa
pyöränjäljet hiekkatiellä pitkään
kuin kipsivalos tuomiopäivästä
(viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/4325339/268-haaste/ )
ADI
(lento)koneellinen ilmaston- ja ajatustenvaihdon
ministereitä on lentänyt Euroopan taakse
ikkunoita sulkemaan lisäksi tulee ovista
hyväksytyn päivittäisen saannin (ADI)
ylittäviä pestisidisiä torakoita
immuunivasteeltaan ylivoimaisia
valmiina ottamaan vastuun elämän jatkumisesta
kaikissa olosuhteissa
Ennusteiden pohjat
olivatko asiat (no ne kaikki siis…)
menossa hyvään vai huonoon suuntaan
(ei tiedetty mikä oli suunta ja jos olisi tiedetty
ei olisi tiedetty oliko siellä hyvää vai huonoa)
siinä mielessä tilanne siis ennallaan
ja tätä oli elämä
sana jonka pateettinen kaiku
puhalsi runonkirjoittajien käytävässä
jonka varrella kirjoitushuoneet sijaitsivat
ovia avattiin enää harvoin ja riimukirjoitukset
kertoivat: siellä se patetia puhkuu ja puhisee
varokaa ovien aukomista
puuska voi lyödä ovella päähän
Niin ympyrä
oletko niin ympyrä
täydellinen vuodenkierto
kaiteinen silta yli kaikkien mustien vesien
ja pelastuslauttojen laivue
varmistamassa jokaista varpaankastumista
peilisalisi seinät heijastavat
näkemiäsi unia jotka olet käsikirjoittanut
viisivuotissuunnitelmiin
vain maankuoren liikkeet
niiden halkeamat kiihdyttävät
mieltäsi ja betonitehtaasi tuotantoa
jolla sinulle on uskoteltu
niistäkin säröistä selvittävän
Lepäävä voima
kun kaikki pulleat lihakset
nopeat lihassolut
ovat uupuneet happomeriin
vaijerit liestyneet ja katkenneet
ja hevosvoimat ruostuneet
karjunta kadonnut kaiuttomaan mustaan aukkoon
kun kaikki pinnistely ja rimpuilu
on tullut tiensä päähän ja jäljellä
murskaava ehdoton hiljaisuus
merenpohjassa sielun mustassa
alkaa hidas liike kohti valoa
joka on kaiken nähnyt
ja ilon kostea pisara
verso nousee kuin lepäisi
(viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/4292574/267-haaste/ )
Puhe sankarihaudalla
Suomen itsenäistymisestä on kulunut 95 vuotta. Alku ei ollut kovin hääppöinen, kun se alkoi toistemme tappamisella ja rääkkäämisellä. Mutta itänaapurin uhka hitsasi meidät paremmin keskinäiseen yhteistyöhön vaikkakin kovalla hinnalla.
Kun isänmaa oli vaarassa sodan vuosina, vallitsi miesten kesken rintamalla henki: kaveria ei jätetä (ei haavoittuneena eikä helposti edes kaatuneena, mitä on pidetty erityisenä suomalaisena piirteenä). Nyt sanonta on väännetty muotoon: kaverille ei jätetä. Ilmaisu ei liene valitettavasti pelkkä vitsi. Aina nämä aikansa sanonnat perustuvat johonkin olevaan, ja sen vuoksi ne jäävätkin elämään.
Vitsinä itsenäisyyspäivää sanotaan joskus itsepäisyyspäiväksi. Itsepäisyyteen sisältyy sekä kielteistä että ihailevaa vivahdetta. Itsepäisyys kertoo toisaalta sitkeydestä ja päämäärätietoisuudesta, mutta siihen sisältyy myös epäily kykenemättömyydestä yhteistyöhön. Silloin puhutaan myös omapäisyydestä. Vanhassa yhteiskunnassa yhteistyö ja talkoohenki olivat välttämättömiä. Nyt tässä jälkiteollisessa ja privatisoituneessa yhteiskunnassa havaitaan kaikenlaisia lieveilmiöitä ja puhutaan harmitellen yhteisöllisyyden katoamisesta. Kun asiat sujuvat hyvin, ajattelemme helposti, että jokainen on oman onnensa seppä. Kyläseppää ei enää tarvita. Mutta kriisin sattuessa tämä ajatus osoittautuu illuusioksi ja kupla puhkeaa. Tajuamme, että tarvitsemme toisiamme. Kaveria ei saa jättää.
Isäni kirjoitti kotiinsa ensimmäisessä kirjeessään 13.12. 1939 rintamalta: ”Täällä ei saa tällä kertaa rahalla ostettua mitään täällä on raha ihan arvotonta Pojat ovat tuumineet että lahjotetaan tilimme puolustustarkotuksiin ja eikä kai ne siinä hukkaan menekkään.” – Kenellekkän pojista ei sitten tullut mieleen ehdottaa päivärahojen talletusta Sveitsin pankkiin…
Meidän ei ole syytä haikailla menneitä aikoja, mutta jos niiden tunteminen edistäisi meissä hiukan suhteellisuudentajua, niin se olisi jotakin. Mitä me vaadimme yhteiskunnalta ja mitä me olemme valmiit antamaan yhteiseksi hyväksi. Kaveria ei saa jättää ja kaverillekin pitää jättää. Hyvää itsenäisyyspäivää teille kaikille. Jumala maatamme siunatkoon!
(viite: partiolaisten soihtukulkue ja seppeleenlasku sankarihaudalle)
Tie
elän tien varrella
tietä voi kulkea en kulje
kahteen suuntaan
miksi kulkea tietä
joka liikkuu kuin liukuportaat
tie ovat sillä liikkuvat
katselen sitä kun tie vaeltaa
yrittää houkutella mukaansa
jättäisinkö tienvarren salaisuudet
tie kulkee vain loputonta asfalttinauhaa
jos kuljen kuljen sen yli tai ali
Rajapintaa
keho aistit järki minuuteni
kalvo jonka läpi hengitän
ohut joustava kostea ja aistiva
jos se paksunee se kuivuu ja lohkeilee
sisälle tulee autiota ja hiljaista
kuin halliin josta työt ovat loppuneet
ja ikkunat on kivitetty sisään
inhimillisesti katsoen aina liian aikaisin
ikkunalaudan kärpästen kannalta liian myöhään
vielä tunnen tämän pinnan
rajan jonka avulla
olen yhteydessä toisiin
ja vetäydyn omiin oloihin
pinnan jossa riittää sormen herkkä liike
kuin kosketusnäytöllä
Silmätipat
Sakeammat tipat ensin
hetken päästä kirkkaammat
Maailman menoa kauan nähneet
punehtuneet tulehtuneet silmät
siksi kai kuivuneet
tarvitsevat voiteluainetta
kun silmissä hiekkaa
pelkkää hiekkaerämaata
asioiden esineiden ihmisten
lohkareita muruiksi jauhautuneina
kun silmät ovat enemmän rajan
tuolla kuin tällä puolella
näkevät puolellatoista silmällä
iäisiä päärlyportteja
puolella lääkkeiden annostelurasian
Karaisua
kylmää vettä sataa niskaan
en halunnut sateenvarjoa
lunta tulee tupaan
jätin ikkunan auki
niin voi tietää mitä ulkona tapahtuu
päästä osalliseksi itsestään
muiden silmin
hymyillä muille
nauraa itselleen
mitään mieltä rakentaa
torjuntamekanismit
nykertyä turvatyynyihinsä
parempi ottaa turpiinsa
kerätä kamppeensa kedolta
jalkansa kainaloon
tietääpähän miltä tuntuu
tunteepahan minkä tietää
Kolmiodraama
sinä päivänä kun
sinä ja päivä olette Aurinko
sinä yönä kun
sinä ja yö olette Täysikuu
ovat matelijan aivot Maa
miten korkealla jalat maasta
sen voi nähdä vain jalat maassa
kuka jää lehdellä soittelemaan
polttaa soittimensa sen savu
on kitkerää peittää
kipinöiden tanssin
(viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/4091376/266-haaste/ )
Muistoksi
mantereet erottava meri
sen virrat ja tuulet
ovat antaneet luvan rantautua
ja köli on piirtänyt vakonsa
rantaviivaan
vene ja matkustaja
ovat päässeet perille
toisella rannalla pienet lapset
juoksevat avojaloin rannalla
nauravat
aaltojen huuhtoessa varpaita
Päällekkäistodellisuudet
Syvyyksissä liukuu kaloja
hydraulisia reittejään
joihin katse ei yllä
nokkakrotit huiskukitakalat
vain liikkeen voi aavistaa
lyhtykalojen valosignaalit
morsettavat vesiavaruuden läpi
kohti merilumen pilviä
vastaanottajaa toivoen ja peläten
Pintakalat halkovat vesiä
muuttavat kevyesti heittelehtien suuntaa
välkehtivät suomuissaan sillit
silakat solakat salakat
lentokalat vilauttelijat
kaikkien katseista nauttien
niilläkin salaisuutensa
läpinäkymättömyyden viitanriekaleiden alla
valon katseiden hajalle pommittaman
salaisuudet vaipuvat syvyyksiin
varisevat kuin merilumi
Välissä pimeyteen saakka hämärtyvä vesien kuilu
jossa signaalit törmäävät
asettuvat vastinpareiksi muodostavat muurin
läpipääsemättömän hiljaisuuden
kumoavat toisensa
kuin hiukkanen ja antihiukkanen
Kaukopartiokalat sukasuut hölösuut
ohittavat muurin tähtikirkkaina öinä
palattuaan kertovat tarinoitaan
lyhtykalojen nuotiopiirissä
Hiekan kohtalo
verkkainen kellon raksutus
vanhalla hirsiseinällä
sormien nopea juoksutus
pianon koskettimilla
kumpaako uskoisin
todellisuudet rinnakkain
minun ja sinun
rinnakkaistodellisuudet
ja säieteoriat
koko maanpiiri sen rantaviivat
silmien kautta syvälle piirtyneet
ja itsepäiset rantavahdit
märät kivet
eivät suostu hiekan kohtaloon
edestakaisten aaltojen armoille
(viite: http://runoruno.vuodatus.net/blog/3718520/265-haaste/ )
sanapasanen 