Runotorstain haaste 219: synti

meklarien kiimainen huuto vauhdittaa numeroita ohjelmoituun kiitoon jotka kevyesti kiertävät kaikki esteet joita poliittiset eläimet ovat kömpelösti yrittäneet asetella sen miltä toistensa sättimiseltä ovat ehtineet eivätkä saa kiinni numeroita pyörivät kuin kissat häntää tavoitellen eivätkä tiedä ovatko hampaat omassa vai toisen hännässä häntä omassa vai toisen suussa vaikka pitäisi päästä edelle ja rakentaa uomia ettei virta syövytä penkereitä ja talot suistu alas asukkaineen ei näistä ole enää rakentajiksi sillä Numeroiden Herra on pistänyt heitä numeroista uutetulla pistoksella mikä on tehnyt heistä hitaita ja haluttomia uomainsinööreinä mutta vilkkaita ja viekkaita yksityisten pikkupurojensa ährääjinä eikä tälle menolle tule loppua ennen kuin kansalaiset raivostuvat ja kiipeilevät näiden numerotalojen seinillä kuin vuorikiipeilijät hakkujen ja mailojen kera edustuksellisen demokratian edustajat ovat paskoneet housuihinsa jo niin kauan että edustukset on edustettu edustustili tyhjätty ja suora toiminta astuu tilalle ja on täysi arvoitus saavuttaako se suuren voiton vai syntyykö kauheata jälkeä turvallisuushakuisena konservatiivina haluaisin palata pohjoismaisen kansankodin ja hyvinvointivaltion optimistisiin syntyaikoihin keskiluokkaisen kohtuullisen valehtelukulttuurin siipien suojaan enkä tietää sen suolan tulleen mauttomaksi ja kelpaavan vain poisheitettäväksi jonka mukana pesuvesi lapsi ja minun eläkkeeni lentävät lepikkoon muun muassa kuinka pimeää onkaan pimeys kun valossakaan ei näe vai armahtavatko silmäni jo historiansa lukenutta vanhaa ihmistä sillä mikään mikä on ollut ei tule sellaisenaan takaisin siksi kaikki on olevinaan niin uutta eikä siinä ei ole mitään uutta ahneuden ja sen lopun muodot vain vaihtelevat


Syysmuotoja

Soilta ovat hillanpoimijoiden pyllistelyt

loppuneet pelloilla enää kauran kaula

katkaisematta mättäillä puoli-

kypsät puolukat koira mies ja pyssy metsässä

lehmät tuottavat kaiken aikaa

leukojaan liikuttamalla säädöskokoelman

mukaista ulkoilmaelämää viettämällä

Illalla kuu ui lammikossa

puut kurkkivat

pitävät pyöreistä muodoista



Syyssauna

 

 

Tulen loimotus lasiluukun takana

ainoa valo saunassa

puut hiiltyvät punahehkuksi

hämärä ympäröi tummat hirsiseinät

pukuhuoneessa pari kynttilää ja häilyvät varjot

Tuuli on saanut päivän lehdet jaettua

järven kohina vielä jatkuu

Kettu rääkäisee jäähdyttelijän ihokarvat pystyyn

hiiripöllön äänetön varjo liukuu

maata vaaleampaa taivasta vasten

Sopulin äyskintä vaikenee


Runotorstain haaste 218: runoviite

Korkealta näen tuulen

tulevan yli veden

pikkuaallokossa

tumma kiila etenee nopeasti

vihuri rantautuu puun lehti kieppuu

kiinnikkeessään napsahtaa irti ja putoaa

rantapaadelle

                            jymähtäen

Kun pimeä tulee

näen tulipalojen kaukaisen kajon

(Vilu
meren valo
helmikuun valo
kesäyön lämmin valo
syksyn häikäisy
talven viima:
katse.

Pertti Nieminen, kokoelmasta Vaikka aamuun on vielä aikaa (Otava 1989)

Oheinen Pertti Niemisen runo on tämänkertaisen haasteen innoittajana. Millaisen runon Niemisen tekstin inspiroimana kirjoitat, millaisen runovastauksen antaisit?


Runotorstain haaste 217: mä lehden luin

Mä lehteä luin

laatulehteä toki

paperikin sileää

ja juttu pankinjohtajasta

joka tuntee finanssit

kuin omat taskunsa

 

Saivarrellen haloin hiuksen

ja löysin tämän täin:

voiko taskujansa tuntea

jos ovat täynnä rahaa

kyllä sormet tuntee paremmin

reikäiset ja tyhjät 


Runotorstain haaste 216: singing in the rain

Keltamustat vinkujat

polun varrella riemuissaan:

meitä suojaa direktiivi

rähjäävät vimmoissaan:

astu päälle jos uskallat

saat sakkoja kuuskytneljä egee

Ja sataa sataa niin tuhatta ja sataa

säksättäjää valuu varvikossa

kun juoksen ulkohuussiin

sopulisopraanot korvissani


Runotorstain haaste 215: uusi

Muutama vuosi lapsen

silmien uteliaisutta ja

hukkuminen valomereen

unohtuminen hyllystöjen labyrinttiin

Ei tunnistu enää peilikuva

oi uusi uusi niin lyhyt on aikasi

ja vanhuus nopea!


Runotorstain haaste 214

Maailma oli nyt tämä:
kuumekäyrän nokassa
tulehtuva pallo
puhkeamisvaarassa oleva
umpilisäke
menhtymismahdollisuuksien
monimuotoista ilmentymää

Maailma oli nyt tämä:
veden &tuulen ja askelten
eroosio jätti jäljelle
puiden juuret joihin kompastella
jalan alla pyörivän someron
vierivillä rinteillä

Maailma oli nyt tämä katso eteesi
ei se meille kuulu
saithan rahasi pidä hyvänäsi
sinä putoava mies matkalla
kohti kuolleiden laaksoa

madot mukanasi
lihaksi tulleet ajatuksesi
lihaasi tunkeutuvat
valmiina päässä
lyhyt siirtymä

(haaste don DeLillo Putoava mies kirjasta s. 7 lause 7: ”Maailma oli nyt tämä.”)


Hattu

 

 

On tehtävä hattu

hirsihartioille leveälierinen hattu

suojaksi syksyn ja talven sateilta

suojaksi ääniltä joita aika aiheuttaa

äänivallia murtaessaan

Hattu jonka yli korpin vakaat siiveniskut

auraavat kornuvia vakojaan ilmaan

ja kuukkeli lehahtaa männystä toiseen

talvivarastojensa teossa

Kun ampuhaukan kimitystä ei enää kuulu

 

 

 

 

(hatun teosta johtuen blogi voi olla hiukan hiljainen lähiviikot)

 

 

 


Satoa 2

 

Vihreä ja kukkien loisto

on hautunut täydekseen

Hedelmiksi jotka tippuvat

viileiden huoneiden kasteisille matoille

marjoiksi joista näppärät sormet

asettelevat kesän hymyn

nauravan naaman

Pistelevät suuhunsa naurusuin


Kasvatus

Kasvatus on sukupolvien välinen

lunastamaton joukkovelkakirja

saarna jolla saarnaaja pettää itseään

tilapäinen tauko laiminlyönnissä

keino täyttää ajankäyttöön

vahingossa jääneitä aukkoja

joukkoharhaan osallistumisvelvollisuuden täyttämistä

 ylimainostettu mutta väistämätön

yritys tehdä uudesta sukupolvesta

parempi kuin edellisestä


Satoa 1

Vehnän täyteläiset jäykät tähkät

ohran nuokkuvaiset oluthumalassa


Kesärakkaus

Keveästä keinunnasta jyystäviin jysähdyksiin

veneen laidat ottavat vastaan

Jääkauden aikana väliin jääneitä

hellyyden osoituksia


Vaaksa vaaraa

 

 

 

Ilma kuin morsian

se kiltti ja suloinen jokaäidin toiveminiä

Vene lipuu en raatsi soutaa

puut ja kalliot kelluvat sekä vedessä että ilmassa

paita on liikaa vaikka aurinko pilvessä

Ilman mieli muuttuu äkkiä

hetki pientä aallokkoa äkäinen vihuri

vaarojen takaa työntyvät tummat massat

Hempeän immen sijaan esiin astuu

pohjanakka harvahammas

kohta kiehuu valkoinen vaahto

laineet jyystävät venettä sivuaallokossa

On luovittava notkuvin airoin väärälle rannalle

lasketeltava myötäistä selän yli valkamaan

vedettävä villapaita paidan päälle

Näin järven kansa on oppinut epäsuoran

kiertelyn ja kieroilun selviytymisen

henkensä hädässä Parempi virsta väärää

 

 

 

 


Terassilla 3

Kaikilla sanoilla on syynsä

eivätkä ne lopu vaikka ajatus

on katkennut aikoja sitten

Ne puskevat uutta tietä läpi

kymmenen poronkuseman

ja löytävät toisen kentän

kunnes piirtyvät

rajoina miehen ympärille

Mies putoaa rajojaan pitkin

raajat pitkällään Maa putoaa

Vaikenemisen valomerkki

sanan leukut on pistetty tuppeen


Terassilla 2


Jotakin kuulee loput kuvittelee:

keneltä lähti nainen ei kestänyt

muutti etelään Keneltä äiti kuoli veli hukkui

isä nyt ainakaan ei elossa pitkään aikaan

Täällä nainen on harvinainen otus

kuin lohikala jota kannattaa pyytää

vaikka ei saisikaan Tinttikin kelpaa

Ennen kuin kolmas sopuli

turistibussin alta säntää tien yli

vonkamies on kieltänyt itsensä ja

tilannut taksin


Terassilla 1


Verestävät silmät etsivät

myötätuntoista silmäparia

jolle puhua tarinaansa

joka ei koskaan tule perille

sillä korvan juuressa toinen

esittää omaansa ja pöydän toisella nurkalla

kaksi monologia törmää ilmassa ja putoaa

äänisirpaleina korville

Tien puolelta ulkomaan elävä

ottaa kuvaa alkuasukkaista terassilla

viitekehyksestään irronnutta kylmää kuvaa

Taustalla soutavat hiljalleen

Inarin viluiset aallot ja aurinko

kätkee kasvonsa jo hetkeksi

metsänrajan taa


Tarina talosta


Puut kaadettu karsittu poikittu ja pinottu

kuntta kasana janoaa vettä

kun kapillaari on katkaistu

telaketjut kolisevat kauha louskuttaa leukojaan

eikä turhaan: syntyy kaivo

ja talolle tasainen pohja

reunoille anturan ura uloimpana salaoja

putken päälle sepeliä

lakanaksi

kuitukangasta ja soraa

soraa koko uralle ura täynnä soraa elämä

yhtä rompoolia jota lapioidaan jyrätään

ja kastellaaan ja jyrätään voi tärinää voi ärinää

ei saa talo vajota se kohtalo on suotu

vain tekijöille ja asujille

Vasara naula mittanauha

muottia laudasta

anturaa

betonista ja raudasta

vedestä ja sementistä löysää kokkelia

sitomaan harkkoja talon sokkelia suoraa

harkkoja pitkin sivunuoraa että vatupassin kupla

ei kallistu suuntaan eikä toiseen talo myöskään

Anturan alta puhtaan veden tulo ja likaisen meno

sekä sähkön kaapeli josta muurahaiset

hoksi tehdä infrastruktuuriinsa pikatien

kunnes sora peitti reitin joka päättyi sähkökaappiin

Lapiolla hiekkaa ja sementtiä

ämpärillä vettä myllyyn

lapio lapiolta ämpäri ämpäriltä säkki säkiltä

myllyssä sekaisin kärryllä takaisin maahan

josta se on tullut ja jonne nyt palaa

lautojen välissä mutta ei lahoa toisin kuin kärrääjä

jolla hikinen otsa kivistävät lihakset ja elämän vaivat

tavoitteena taivas hirsiä on vedelty

päivin ja öin tuskin ja töin

hirsi hirreltä nostettu uusi kerros

kerros kerrokselta kiivetty kohti kattoa

joka on kordinaatisto jossain ilmassa

Porot hamuavat tontin jäkälät suihinsa

kun vielä ehtivät mäkärät pölähtävät naamalle

kuntasta jonka kauha on kuopaissut auki

kuin historian kirjan repeilevän sivun

tuhansien vuosien takaisen tarinan ilman kuulijaa

vain ohikulkija ilmankuuntelija on tuliaan pitänyt

tällä mäntyisellä töyräällä

Uusi tarina talona asukkaineen astuu tilalle

pureutuu maahan kiven raudan ja puun voimalla

ihmisten itkut ja naurut mielen liikkeet

sekoittuvat siintävien tunturien tuuliin

kalaparvien liikkeisiin vesissä

jotka avautuvat ikkunoista

Olkoon se hyvä tarina


Kesäterveisin

 

Aamuyöstä kellojen rytmikäs

kalke koparoiden napse kun

satapäinen tokka laskeutuu

laaksoon verkkaisesti nulkaten

Veden taukoamaton pohina ja

telttakankaan pauke nousevassa tuulessa

Iltapäivällä auringosta ja ravinnosta

raukein silmin katselen

kotkan spiraaliliitoa nousevissa virtauksissa

Korppien utelias kornunta

ja jalohaukkojen kimakat äänet

Porot näyttävät kirpuilta

taas kaukana ylälumilla

Tummuva kero punertuu

ilta viipyy aamuun asti

Vastarinne säilyy valossa

kun yön läpinäkyvä viitta

putoaa purojen ylle

ja kaste pisaroi

varvikon

(Näillä toivotan teille kaikille hyvää kesän jatkoa. Pidän taukoa pitempään ja toivon palaavani kirjoittamiseen loppukesästä. )


Kohtalo

 

Valittaako lähde miksi synnyin

vedenjakajalle

puolet vesistä laskee itään

toinen puoli länteen

pitkin puroja jokiin

läpi järvien meriin

kylmiin ja lämpimiin merivirtoihin

tunnistavatko toisensa

muistavatko yhteisen alun

jos jossakin kohtaavat