sanapasanen

Eilen 1) päähän nuijittu

2) hyyskän taakse hylätty

made from Muddus

esitti elävätä tunkion kuningasta

lyöttäytyi torstaita vasten yöllä

kuutamolla ketun seuraan

jo muutaman metrin jälkeen

3) tuli hylätyksi

ei sellaisia kolauksia voi kestää

made in Finland marraskuisena

torstaina vaikka kuinka täynnä

toivoa pimeästä ja kylmästä

Pitikö mennä verkkoon joka oli

tarkoitettu taimenen sotkettavaksi

Nuorena menemisen mottona oli

moni on kuollut kotiinsa

vanhana ei mitään muuta

niin toivota 

Ihmiset sanovat hänellä

ei ole kaikki kotona

mietin miten niin

kaikki mitä hän tarvitsee on siellä

on siellä kuin kotonaan

eikä missään muualla

Iiriksen pinnassa naakkojen

parvi putoaa Musta sade

Kuin mekaaniset esiriput

kitkaisesti sulkevat näyttämön

silmät liikkuvat välähdys

värähdyksestä epäluulon organisoituneella

seitillä ja lukin kiito äänetön kirkuna

kiertää rataansa

jatulintarhaa ytimensä läpi

Hypokondrian hiukkaskiihdytin

tyrmää faktoja aistimukset

saavat oudon viluasun

Vetää kaikista talon kuudesta

ovesta Seitsemästä?

Sortajien rauhan turvajoukot menevät sammuttamaan tulipaloa

myyvät matkalla veden mustan pörssin kaupassa

ja ruiskuttavat liekkeihin bensaa

Sortajien kaikkien tyttärien ja poikien nimet

ovat Rauha ja kansa joka siellä asuu

                                                    potee torikauhua

ja kaikki aukiot ovat taivaallisen rauhan tyyssijoita

kymmenen pientä mummon nassukkaa: yksi

teki viisi vuotta rintamalla pyssytöitä neljäkymmentä

kirvestöitä kotirintamalla sydän petti vanhana toinen

katosi tyystin osuiko ammus Kannaksen keskityksessä vaiko Siperiaan vaipui kolmas

paloi panssarinyrkin lieskassa neljäs

sotavankina piikkinen mies kuolemakin uskalsi viereen vasta vanhana viides

oli jauhopeukalo-mylläri monta tautia ennen lähtöä kuudes

tolppa-apinana kansantautiin menehtyi vitkalleen seitsemäs

nuorin ja hulivilihummeripoika merta kynti kunnes veden maaksi vaihtoi kahdeksas

vielä porskuttaa vain kasviksia narskuttaa

ja sitten tytöt yhdeksäs

äijät pysyi kurissa hänen nakkikioskillaan

siivosi laivat siivosi itsensä hengiltä kymmenes

hoiti ja hoivasi omat ja vieraat sinkkiarkussa Turkista palasi

siinä oiva sarja mummon kymmenen nassukkaa

*) Tämän viikon innoittajana runontekoon on teksti:

”Pistekirjoitusta. Vastapäisestä kerrostalosta viisi valoa, puiston katuvalot, kuusi, seitsemän pistettä, silmäpuoli auto, kahdeksan.  Rannassa vene väärinpäin, yhdeksän, alla tuikkii silmä, kymmenen, haluani etsien, Kiinaa, kaivoin ja kaivoin, alussa seisoi kiitos, lopussa mykkä manner, yksitoista, istun, syön pannukakkua ja kaipaan punaista robottiautoa, kaksitoista, puhuminen on vaikeaa, kolmetoista, neljätoista, tuuli kopeloi veneen suojamuovia, ystävyydellä ja seurustelulla ei ole eroa, viisitoista, vesi on korvissa, aamu, majakanvartija nukkuu tai on uimassa, kuusitoista, nainen on viisas kuin valas, mies on kalassa, seitsemäntoista, sinä, vuosirenkaat, taivaan kappaleet, pyryttää sanoja, minähän sanoin sinulle että, kahdeksantoista, merivettä, yhdeksäntoista, ovi, tuossa on ovi, perään en huutele, kaksikymmentä, mustaa leipää, pilviä, paljon pilviä.”

Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005 s. 31

meklarien kiimainen huuto vauhdittaa numeroita ohjelmoituun kiitoon jotka kevyesti kiertävät kaikki esteet joita poliittiset eläimet ovat kömpelösti yrittäneet asetella sen miltä toistensa sättimiseltä ovat ehtineet eivätkä saa kiinni numeroita pyörivät kuin kissat häntää tavoitellen eivätkä tiedä ovatko hampaat omassa vai toisen hännässä häntä omassa vai toisen suussa vaikka pitäisi päästä edelle ja rakentaa uomia ettei virta syövytä penkereitä ja talot suistu alas asukkaineen ei näistä ole enää rakentajiksi sillä Numeroiden Herra on pistänyt heitä numeroista uutetulla pistoksella mikä on tehnyt heistä hitaita ja haluttomia uomainsinööreinä mutta vilkkaita ja viekkaita yksityisten pikkupurojensa ährääjinä eikä tälle menolle tule loppua ennen kuin kansalaiset raivostuvat ja kiipeilevät näiden numerotalojen seinillä kuin vuorikiipeilijät hakkujen ja mailojen kera edustuksellisen demokratian edustajat ovat paskoneet housuihinsa jo niin kauan että edustukset on edustettu edustustili tyhjätty ja suora toiminta astuu tilalle ja on täysi arvoitus saavuttaako se suuren voiton vai syntyykö kauheata jälkeä turvallisuushakuisena konservatiivina haluaisin palata pohjoismaisen kansankodin ja hyvinvointivaltion optimistisiin syntyaikoihin keskiluokkaisen kohtuullisen valehtelukulttuurin siipien suojaan enkä tietää sen suolan tulleen mauttomaksi ja kelpaavan vain poisheitettäväksi jonka mukana pesuvesi lapsi ja minun eläkkeeni lentävät lepikkoon muun muassa kuinka pimeää onkaan pimeys kun valossakaan ei näe vai armahtavatko silmäni jo historiansa lukenutta vanhaa ihmistä sillä mikään mikä on ollut ei tule sellaisenaan takaisin siksi kaikki on olevinaan niin uutta eikä siinä ei ole mitään uutta ahneuden ja sen lopun muodot vain vaihtelevat

Korkealta näen tuulen

tulevan yli veden

pikkuaallokossa

tumma kiila etenee nopeasti

vihuri rantautuu puun lehti kieppuu

kiinnikkeessään napsahtaa irti ja putoaa

rantapaadelle

                            jymähtäen

Kun pimeä tulee

näen tulipalojen kaukaisen kajon

(Vilu
meren valo
helmikuun valo
kesäyön lämmin valo
syksyn häikäisy
talven viima:
katse.

Pertti Nieminen, kokoelmasta Vaikka aamuun on vielä aikaa (Otava 1989)

Oheinen Pertti Niemisen runo on tämänkertaisen haasteen innoittajana. Millaisen runon Niemisen tekstin inspiroimana kirjoitat, millaisen runovastauksen antaisit?

Mä lehteä luin

laatulehteä toki

paperikin sileää

ja juttu pankinjohtajasta

joka tuntee finanssit

kuin omat taskunsa

Saivarrellen haloin hiuksen

ja löysin tämän täin:

voiko taskujansa tuntea

jos ovat täynnä rahaa

kyllä sormet tuntee paremmin

reikäiset ja tyhjät 

Keltamustat vinkujat

polun varrella riemuissaan:

meitä suojaa direktiivi

rähjäävät vimmoissaan:

astu päälle jos uskallat

saat sakkoja kuuskytneljä egee

Ja sataa sataa niin tuhatta ja sataa

säksättäjää valuu varvikossa

kun juoksen ulkohuussiin

sopulisopraanot korvissani