Tunturilaakson kaltiossa häilähdys,
pulppuava, hiekkasilmäinen
Suon hampun riukujalkainen lento pitkin aapaa
Kallion karhumurtuma valon ja varjon naurussa,
taivaan hellalle pursuileva kumpupilvien puuro
Taigan naavanaamainen kuusi vastavalon tiheässä siivilässä
Liekin heijastus autiotuvan ikkunassa,
huurteinen naamio kasvoillaan
Väräjävä auer, kaipuun kangastus
Ilman tekemisen sanoja
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/10/426-haaste.html
Mies hakkasi halkoja
kaksi kertaa yli normin,
rakastuksissaan Välillä hän
katseli iltavalojen rusotusta
katon yllä ja hormin,
savua joka sukelsi hämärään
Mennyttä jonka jäljet peittyivät aina sumuun
Miehen klapipino kasvoi ja kasvoi
ylsi räystäälle ja ympäröi
talon, hormin ja rakkaan
Rakastuskissaan mies seisoi pakkasessa,
ja savu nousi keskeltä klapipinoa
Mies katseli miten kaikki peittyi liekkeihin,
niiden huminaan Räikeisiin ääniin ja vilkkuvaloihin
Onko mahdollista kulkeutua
johdonmukaisuuden umpikujaan,
sen näköalattomaan hiussuoniverkostoon,
tarkkojen sanojen jatulintarhaan,
jossa kohdevalot rajaavat muun ulkopuolelle//
Onko mahdollista, että hapuilevat sanat
ovat himmeä yleisvalo, joka ei vedä jyrkkää rajaa,
pimeän ja valon väliselle vaihduntavyöhykkeelle
Kuten kylmän ja lämpimän merivirran törmäys
kattaa mereneläville ravintolan//
Onko mahdollista, että sanat muodostavat
heimoja ja heimot kierteissumun,
jossa on kirkas keskuspullistuma:
vain sen valossa sanat ymmärretään
Kuulummeko saman sumun piiriin?
Hänelle sanottiin katso vain polkua,
älä vilkuile sivulle, niin pääset perille
Tyttö katsoi ja kulki, kulki ja katsoi
Näki kaikki kivet ja juuret, ei kompastunut juuriin ei kiviin,
osasi ennakoida kaikki esteet
Tajusi kiertävänsä ympyrää
Hän alkoi miettiä mikä se peri on
Uskalsi jo vilkuilla syrjäsilmällä sivuilleen,
näki avaran laakson, takana sinisen vuoren,
poikkesi polulta sitä kohti
ja tiesi: tuolla se peri on
(satuviikon merkeissä 🙂
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/10/425-haaste.html
Kirjoitin tekstiä
Sitä ei voinut mieltää
mihinkään se ei herättänyt
tunteita Sillä ei ollut
kenellekään sanottavaa,
kenelläkään ei siitä
Salaa nimesin sen Rumoksi
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/10/425-haaste.html
Jäärän pää velvoittaa:
oltava on määränpää,
sitä päin vängättävä
oli sitten sää kuin sää //
Maailmassa määränpäitä
on kuin maassa kaalinpäitä
Jäärä päätti: jokaiseen teen pienen retken,
tavoitteessa viivyn hetken //
Ensimmäistä vielä pohti
lintu lensi jäärää kohti,
nappasi nokkaan saaliin
Ei päässyt jäärä edes kaaliin
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/10/425-haaste.html
Mielipidekiihdyttimessä törmäytin alkeellisia,
ongelmajätelaatikko pullisteli sosiaalisesti
Mielipide, mielen pidike, piti mieltä kiinni, ettei mieli karannut
Mielipiteen muokkauksen peruskurssin läpi vuoti
mielipideilmastoon ilmakehää tuhoavia kaasuja
Mielipiteilin kuudentena kenttäpelaajana kaukalossa
kunnes tuomari vihelsi pitkälle jäähylle:
yhdyskuntapalvelua ongelmajätteen parissa
Kädessäni yhden yön jäätä
Sen läpi aamun viiru
kirkuu silmille
*
Vähäkitkainen ja kirkas
on heitetyn kiven uliseva liuku
uutta jäätä pitkin
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/10/424-haaste.html
Suorina siivuina sänkipelto
kääntyy vältin lapaan,
pellon musta vuori ylös päin
Kaviot tömisevät tasaisesti
Kyntäjällä ohjakseet kaulalla,
kädet auran sarvissa
Korkealla kurjet
suosta nousseet
muodostuvat auraksi
Alkavat viiltää ilmaa
kuin kaukainen rakkaus
Ennen kuin on routa
ja valon sänki sammuu
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/10/423-haaste.html
Åke Kara lauloi lavalla En ota kantaa itseäni paremman
laulajan surkeaan esitykseen Kaksimetrinen nainen Amerikasta esiteltiin:
lyö palloa korkealta ja kovaa, joku yritti myydä ilmassa kelluvia narunipusta
Kerran ostin sarkahousut, käyttökelpoiset kesät talvet,
ei purrut läpi sääski ei pakkanen
Humu oli niin lievää, että kuulin kurjet:
painuivat pohjatuulen mukana sinne minne pitikin
Minäkin siitä sitten
Otetaan kilo mustaa ja kaksi valkoista,
litra kirjoitettuja ja toinen kirjoittamattomia sääntöjä,
mausteeksi muutama hyppysellinen odotuspaineita
ja tehosekoitetaan kunnes ainesosat ovat tasalaatuisia
Juoma nautitaan viikon mittaan sisäisesti irvistellen
mutta ulospäin positiivisena kasvolihaksia käyttäen
Työviikon jälkeen käännytään silmänkääntäjän puoleen:
huijaa meille elämää
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/09/422-haaste.html
Jostakin tunkee valoa Alan nähdä
mitä kaikkea täällä on Tarvitsenko jotain?
Tämä riittää, ollaan vain
Houkutat aistejani auki
Juuri näin on hyvä: ovenkahva
erottuu muurista ja saranoissa on rasvaa
Pääsen ulos, voin päästää sisään
Ilma liikahtaa kevyesti, lehti
rapsahtaa tummuvaan maahan
Suljen oven, sen ruosteaaveet
eivät enää kirskuta hampaitaan
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/09/421-haaste.html
Kärpänen katossa hämähäkin verkossa
hui miten ihminen ajan
Hui miten helposti sanat sinussa
kuin rautajyvät magneetissa
Mikä tuulensuoja viluiselle
piikkilanka-aitauksessa hui
Miten piikit ihon suojana
ja iho niin arkana, että piikkejänsä hui
Hui miten ajan pelko
hui miten pelon aika Hui!
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/09/421-haaste.html
Juuri ja juuri maasta erottuu
poikkipolku Omani ei sen kummempi
Pysähdyn risteykseen
Ehkä polun tekijä on matkalla tännepäin
Ilta on jo pitkällä, asetun pitkäkseni
Ehkä näen hänet aamulla
Ehkä on vain tuuli
ja putoavien lehtien kahina
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/09/420-haaste.html
Kahdeksan urheaa kurkea
torikokousta lentäen pitää
hetken pyörivät sinne ja tänne
käy ylhäällä mekkala kova
Kohta järjestys selviää
aura muodostuu ja ääneti
painuu päin etelää
Hymyilyttää
Hyvää lentoa!
Sinä olet, ettei kaikki olisi
sitä mikä tunkee väkivalloin
läpi aistien verhon
Sinä et ole, että voisin
vetää sinut päähäni kuten vedetään se
ettei muuta välittyisi tajuntaan
Sinä olet, että olemisen
ja olemattomuuden rajaviiva
erottuisi hämärässä, että
oleminen kirjoitettaisiin painavammin
kirjaimin kuin olemattomuus, että
tuntisin elämisen iloa
hiusrajasta nivusiin
nivusista varpaanpäihin asti, silloinkin
kun se kaikki tunkee lupaa kysymättä
aamukahvin kitkeräksi mausteeksi
Suolaveden syömän meriraukan
tuulen vihellyksestä karsittu valitus
kärsimyksen signaali
aaria välinpitämättömyydestä
on kuultavissa revontulien yönä
kun se lähtee vetoomuksena ulkoavaruuteen
hylätystä kalastuslaivasta
autiolla rannalla
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/09/419-haaste.html
Kalenteri piippaa pitkin päivää
kun on aika ponnistaa aidan yli
Ratakierroksen aitavälit kuin satasella
Lapsi ei tajua että on syksy
yrittää lähteä kesähepeneissään
ja lähteekin, itkun kanssa ehtii kuljetukseen
Wilmasta tulee viesti ettei suostunut välitunnilla ulos
Sitä paleli (ehkä se huomenna on järkevämpi)
Pyörän kumi on tyhjä ja pumppu hukassa
liian monta minuuttia Koiran ulkoilutus jää
kusetukseksi takapihalla
Ratakierros on vasta alussa
Aidan ohituksia, riman alituksia, ratarikkoja
ja illan päätteeksi tulostaululla: hylätty
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/09/418-haaste.html
Jos tulee ilta
jolloin sanon itselleni:
olet tullut vanhaksi
kun keho menee säröille
pintaa syvemmältä
Ehkä silloin tajuan sen
mikä minun pitäisi tajuta nyt:
miten paljon naarmuja
on vielä terveyttä
Emme tienneet onko paluuta
Ihailin asennettasi: parempi niin
kuin yhtä pitkitettyä lähtöä koko elämä
Enkä tiedä nyt olenko palannut
vai paennut
Ja minne sinä jäit!
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2016/08/416-haaste.html
sanapasanen 